Potter-sukkien toinen erä

Aiemmin omaan käyttööni tehdyt Potter-sukat herättivät ystävieni keskuudessa paljon ihailua ja haaveita omista Potter-sukista. Niinpä tein sukkia uuden satsin. Kaveripiiristäni ei näemmä löytynyt yhtään Puuskupuhia, mutta olihan sitä näissäkin jo kesälomatekemistä ihan riittämiin.

Ostin Ebaysta muovijalat ihan vain villasukkien kuvaamista helpottaakseni. Huomasin saaneeni kaksi vasenta jalkaa, mutta haitanneeko tuo. Muovijaloista oli toki sekin hyöty, että tupalogot oli helppo ommella puettuun sukkaan.

Tähän Potter-sukkasatsiin tein hieman omia sukkiani pidemmän varren. Lisäksi tuttua sukkamallia tehdessä oli hyvä testailla uusia tekniikoita. Näihin sukkiin tuli onnistunein tekemäni perinteinen kantalappukantapää, oivalsin vihdoinkin jotakin olennaista kantapäänteosta. 

Rohkelikon sukkiin tein tiimalasikantapään. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tiimalasikantapäähän sopii mainiosti Potter-sukkiin, etenkin kun kuvausrekvisiittanakin on tiimalasin sukuun kuuluva ajankääntäjä. 

Seuraavaksi sitten kohti uusia malleja ja haasteita! Kokeiltavien mallien ja ideoiden lista onkin melkoinen!

Tilkkumekko

Paljon ompelevalle on varmaankin tuttu ongelma, että kangastilkkuja kertyy paljon. Ne ovat joko liian kivaa kangasta tai liian isoja paloja heitettäväksi pois, joten niitä kertyy kaapit täyteen. Suoritin muuton yhteydessä kangasvarastojen siivouksen, jonka oli tarkoitus olla armoton. Epäonnistuin surkeasti. Kannoin kaiken mukanani uuteen kotiin, sillä mistään en raaskinut luopua. Sitten näin ystäväni päällä mekon, joka oli tehty useammasta palasesta ja sain idean tilkkumekkoon. Pyysin oitis kaverilta mekkoa lainaksi, eikä hän sitä minulle aivan päältään riisunut, mutta toimitti lähipäivinä. Väsäsin kaavat lainamekon pohjalta, kaivoin yhteensopivimmat tilkut esiin ja ryhdyin hommiin. 

Suosin kuvausrekvisiittaa, sillä muuten en osaa olla luonteva kuvissa. Tehtävänanto "näytä nätiltä kameralle" on hyvin vaikea. On paljon helpompaa puuhailla omiaan kameran räpsyessä. Tällä(kin) kertaa kuvausrekvisiittana toimi Tulipoika, joka on jo täysin tottunut siihen, että hoitotäti pukeutuu tallille paremmin kuin kaupunkiin.

Mekon sisältämistä kankaista on havaittavissa jopa surkuhupaisa hamstraukseni kankaiden suhteen, sillä mekko sisältää:

• Mummiltani pari vuotta sitten saamaa ruskeaa satiinia, tiedä sitten kuinka vanhaa
• Ystäväni mekkoon vuonna 2008 hankittua ruskeaa puuvillaa
• Toisen ystäväni mekkoon vuonna 2010 hankittua skottiruutuvakosamettia
• Vuonna 2010 vanhojentanssimekkoa varten ostettua mustaa kangasta, josta ei sitten tullutkaan vanhojentanssimekkoani
• Viime kesänä hankkimani mekon, jota en koskaan pitänyt
• Farkut, jotka olivat liian suuret
• Vanhuuskilpailun voittajana vanhat, lapsuudenkodissani olleet liilat verhot! (Verhokankaasta huvittavaa tekee vielä se, että se lopulta oli se kangas, joka aikoinaan päätyi vanhojentanssipukuuni. Lisäksi kyseinen kangas on toiminut minulla päiväpeittona sekä omina verhoinani asunnossani. Nyt osa kankaasta päätyi mekkoon.)

Sanoisin, että olikin jo aika hankkiutua näistä eroon. Vain verhokangasta ja melkein-vanhojentanssi-kangasta jäi vielä. Lisää vastaavia tilkkumekkoja on kuitenkin varmasti tulossa, sillä tilkkuja on edelleen varsin runsaasti. Seuraava mekko tulee sitten erilaisella väriskaalalla. Seuraavaa mekkoa voisin myös hieman muotoilla istuvammaksi, tämä mekko ei ole aivan niin istuva kuin toivoisin. 

Tilkkujen hyötykäyttö jatkui Tulipojan namipussukassa. Se on kätevä kiinnittää joko vyöhön tai nuoliviineen. Enää ei tarvitse valita taskullisia vaatteita aina ratsastamaan lähtiessä. Pussukan heräsin ompelemaan yöllä – tai no aikaisin aamulla. Heräsin 4.30 ratkaistuani nukkuessani yhden neulontaan liittyvän pulman ja aivojeni päättäessä, että ratkaisua on kokeiltava välittömästi. En alkanut neuloa, mutta lähes tunnin pyörittyäni suostuin ompelemaan. Näitä voisi tehdä enemmänkin ja tuona luovana yönä keksin myös pussukoiden jatkokehittelyyn menevän idean!

Tulipoika arvosti namipussukkaansa nöyrän suloisesti naamioiden namienhamuamisen hoitotädin halailuksi.

Tardiksella tammikuuhun!

Hauskaa talvea teille sinne kesän keskelle! Tänään on 4.1.2016 ja kerrankin voin sanoa tehneeni jotakin ajoissa! Lisäksi nörtteilen välillä muunkin kuin Potterin parissa. Tardis-lapaset ovat lahjaksi ystävälleni, joka on suuri Doctor Who:n ystävä. Sattuu vain olemaan niin, että ystäväni syntymäpäivä on kesällä ja idean lapasiin sain jo hyvin pian joulun jälkeen, enkä malttanut odottaa tekemistä kesään. Niinpä lähetän lapaset täältä talvesta sinne teille kesään! Lapaset ovat siis olleet piilossa tähän asti ja nyt vihdoin on aika palata tällä aikamatkustuskopilla tammikuuhun ja esitellä lapaset. 

Lapasissa on molemmila puolilla sama kuvio, toisella puolella toki on peukalo ja toisella ei. Kuvio oli ihanan yksinkertainen ja helppo tehdä, ja lapanenhan on pohjimmiltaan aivan Tardiksen muotoinen. Tardis-sukka ei ehkä samalla kuviolla toteutettuna näyttäisi yhtä hyvälle. 

Itse en ole ole päässyt Doctor Who:ssa pidemmälle kuin ensimmäisen Tohtorin vaihtumiseen. Kuulemma pitäisi, mutta kun mutta! Pidin sarjasta kuitenkin siihen asti, joten Tardis-turisteilu lienee ihan sopivaa. Tästä myös ne, jotka eivät tiedä mikä Tardis on, näkevät tuon lapasiin innoittaneen kopin.