Hääparin sukat II

Dii di di dii, dii di di dii! 

Vihdoinkin päivitystä blogiin! Sukathan valmistuivat lahjaksi jo toukokuun alussa häitään viettäneelle nuorelle parille, mutta sukkien päivittyminen blogiin on kestänyt tekeillä olleen neuleohjeen takia. Nyt sekin on valmis! 

Tässä välissä on tullut luotua lähinnä useita keskeneräisiä töitä. Ehkäpä vähitellen nekin valmistuvat. Ihan kaikesta en myöskään ala kirjoittaa ohjetta, joten uutuudet ehkäpä päivittyvät tänne heti valmistuttuaan!

Tein ensimmäisen version hääparisukista jo helmikuussa.

Violettimusta sukkapariskunta koki pieniä muutoksia edeltäjiinsä verraten. Muutosten oli tarkoitus lähinnä lisätä sukkien istuvuutta ja antaa miehenkin sukkaan hieman lisää kokoskaalaa pitkän resorin avulla. Samalla tietysti sukkien uudelleen neulominen helpotti ohjeen kirjoittamista. 

Miehen sukan varressa alkava resori jatkuu istuvuussyistä jalkaterään asti ja se kavennetaan pois yksinkertaisen koristeellisena kärkikolmiona.

Ohje sukkiin löytyy Ravelry-kaupastani: Linkki!

Hohtavat Hattivatit

Blogissa on ollut pitkään hiljaista. Moni projekti on kesken eikä näytä valmistuvan. Lisäksi olen kehitellyt hääparisukille ohjetta, joka on vienyt suunniteltua kauemmin. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja vältelläkseni tenttiin lukemista tein valmiiksi edes yhden keskeneräisen projektin. Nämä säärystimet ovat olleet jo kauan neulottuna, mutta vailla Hattivatti-yksityiskohtia. Säärystimet itse ovat neulotut. Hattivattien kädet on virkattu ja silmät ommeltu.

Lanka on valitettavasti akryylia, mutta valikoitui tähän projektiin heijastavuutensa vuoksi. Hattivatti-säärystimet ovat siis päivänvalossa tavalliset valkoiset, mutta hohtavat pimeässä valon osuessa niihin. Sopivat siis syys- ja talvipimeyteen, mutta toivotaan nyt tulevan kesän olevan edes valoisa, vaikka lämmöstä en enää herättelekään suuria toiveita.  Nämä säärystimet oli hauska toteuttaa, mutta en ole varma tuleeko minun käytettyä niitä itse. Kukahan nämä huolisi?

Luentoneulontaa

Kaiken kirjo- ja pintaneuleen jälkeen neuloin vaihteeksi jotain hyvin yksinkertaista ja helppoa. Yksinkertaista putkiloa pääsi koristamaan leveä joustopitsinauha ja lopputuloksena syntyi säärystimet.

 

Säärystimet ovat siis kauttaaltaan 2o 2n -resoria. Nauhakujan kohdalla neuloin muutaman kerroksen pelkkää oikeaa ja nauhaa varten reiät. Tällainen yksinkertainen ja ajatustyötä vaatimaton neuletyö on hyvä ottaa mukaan luennoille. Säärystimet on siis lähes kokonaan neulottu erinäisissä luentosaleissa.

 

Haluan varuiksi vielä hieman puolustella luentoneulontaa! Luennolle otan mukaan aina jonkin yksinkertaisen ja helpon työn, jonka voin laskea käsistäni koska tahansa kirjoittaakseni jotakin ylös. Puolitoista tuntia kestävä luento on pitkä aika keskittyä ja ilman neuletta tunnustan varsin usein vaipuvani kännykkäni uumeniin viimeistään puolessa välissä. Kännyköidessäni kuuntelemisesta ei enää tule yhtään mitään. Neuloessa käsilläni on tekemistä, mutta korvani pysyvät aiheessa. Samalla neule pysyy hyvänä motivaattorina ylipäätään saapua joillekin luennoille ;)

Autumn Borealis -polvisukat

Näin maan ollessa taas märkä, liukas ja loskainen, muistellaanpa hetki syksyn kauneutta! Nämä sukat eivät nyt valmistumisellaan todellakaan osuneet syksyn sesonkiaikaan, mutta minkäs teet. Idea sukkiin tuli syksyllä. Ensimmäinen sukkakin valmistui sentään viime vuoden puolella, mutta kohtasin sen ikuisuusongelman, ettei sukan parin tekeminen nappaa yhtään, ei yhtään!

Oikeastaan olen tehnyt jo kolme tällaista sukkaa. Ensimmäinen oli mustalla pohjalla, kunnes huomasin ettei Polaris-langan violetti näy mustasta riittävästi eikä kuvio päässyt oikeuksiinsa. Ensimmäisen version tein lisäksi tavallisena kirjoneuleena ja olin melko pulassa pitkien langanjuoksujen kanssa. Sukka ei meinannut mahtua edes jalkaani, sillä kyseinen kirjoneule ei joustanut yhtään, kuten kirjoneuleella on tapana. Kokeilinkin sitten seuraavaksi tällaista verkko-onteloa, joka sitoo langanjuoksut, mutta ei näy lainkaan sukan oikealle puolelle ja lisäksi joustaa aivan kuin kirjoneuleeton sukka! 

Sukat ovat toistensa peilikuvat, mutta sillä ei ole väliä, kumman sukan pukee kumpaan jalkaan!

 

Jos lukijoillani on kiinnostusta tehdä omat Autumn Borealis -sukat ja kenties kokeilla verkko-onteloakin, ohje löytyy Ravelrysta pikkusummaa vastaan. Tässä LINKKI sukkien ohjeeseen. 

 

Mukavaa keväänodotusta, kyllä se syksykin sieltä taas saapuu!

Lämpimät jalat – lämpimät tunteet!

Juhlapukuja mukailevat sukat hääparille!

Morsiamen sukissa on pintaneuleena palmikkoa ja valepalmikkoa. Napitus aukeaa oikeasti. Nappien suhteen tosin kärsin valinnanvaikeudesta. Timanttinapit olivat todella kalliit, mutta halusin ne silti! Päätin siis ostaa niitä vain sukkien yläosaan ja valitsin kaveriksi halvemmat, sievät ja melko neutraalit napit. 

Sulhasen sukissa on kaksinkertainen varsi: kauluspaita ja puvun takki. Napit ja rusetit ovat vain koristeena.

Paketoin sukat vain lahjanauhalla kortin kera.

Mäyräkoiralapaset

Ystävilleni suunnatuissa valmistujaislahjoissa on näemmä aina sellaista pientä ironiaa, etteivät lahjat valmistu ajoissa. Tällaiset lapaset kuitenkin pääsivät vain puoltatoista viikkoa myöhässä lämmittämään valmistuneen serkkuni käsiä.

Resori ja kärki on neulottu normaalisti, mutta lapasen keskiosa on tehty onteloneuleena. Onteloneule on kaksinkertaisena ja kaksipuolisena neulottua, ja se on kovin kätevä lankojenkuljetuskeino kirjoneuleissa, joissa lankoja joutuu kuljettamaan pitkiä matkoja. Tässä suunnittelemassani mäyräkoirakuviossa lanka joutui välillä kiertämään lähes koko lapasen ympäri ennen kuin sitä tarvittiin taas. Niinpä oli näppärää neuloa takana kulkevalla langalla samaa kuviota vastakkaisissa väreissä. Käytännössä näissä ei siis ole yhtään langanjuoksua! 

Tämä viikonloppu juhlitaan toisenlaisissa merkeissä, siitä lisää myöhemmin ;)

Joululahjojen satoa 6: Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 3)

Tämän vuoden lahjoista viimeisinä esittelen jälleen kerran yhdet jousiammuntalapaset. Oikeasti nämä ovat jo neljännet tekemäni jousiammuntalapaset. Yhdet jäivät välistä kuvaamatta, kun menivät jo omistajalleen. Ne olivat tummansiniset ilman koristuksia. Tässä vaaleansiniset hoitohevoseni omistajalle. Lapasissa on kuva hänen kahdesta hevosestaan. Yksi muualla asuva hänen hevosistaan puuttuu, mutta minkäs teet, jos ihmisellä on kolme hevosta mutta vain kaksi kättä!

Hepan kuvat on tehty silmukoita jäljentämällä. Valkoisen langan jouduin purkamaan vanhasta virkkaustyöstäni ja se kihartui ja oli myös sinistä lankaa hieman ohuempaa. Sininen paistaa näistä syistä hieman valkoisen läpi, mutta ei oikeastaan häiritsevästi. Hevosen ruutukaavion kaivelin Googlesta. Tein kuvaan pieniä muutoksia silmukoidessani.  

Hyvää uutta vuotta!

Joululahjojen satoa 4: Spiderman-sormikkaat

Tulipa huonolaatuinen kuva. Nämä sormikkaat valmistuivat viimeisenä, mutta näidenkään kanssa ei tullut kiire! Sormikkaat olivat valokuvattuna aatonaattona klo 19!

Nämä sormikkaat ovat isälleni, joka ei välttämättä ole suuri Spiderman-fani (hän taitaa kannattaa Batmania). Olin lapsena huolissani siitä, ettei isälläni ole lempinimeä, joten kysyin "Miksi sua sitten sanottiin, Spidermaniksi vai?!" Etenkin näin aikuisiällä tämä Spiderman-vitsi on alkanut nostaa päätään. Aikuiselle miehelle ei kuitenkaan kovin selkeästi juuri Spidermaniin viittaavia lapasia uskaltanut tehdä. Vieläpä kirkkaanpunaisena,  sillä isäni suosii tummia sävyjä ulkovaatetuksessaan. Spidermaniin viittaakin siis vain värimaailma ja seittikuviota muistuttava sininen kerrosrivinousukuvio (en jaksanut ryhtyä kirjoneuleeseen, vaikka sillä olisi varmasti saanut selkeämmän seittikuvion). Ajattelin ensin tehdä vielä hämähäkin sormikkaiden kämmenselälle, mutta a) laiskistuin b) totesin paremmiksi ilman. Sen sijaan virkkasin pienen irtonaisen hämähäkinseitin sormikkaiden mukana paketoitavaksi. Se on todennäköisesti täysin turha, mutta eipä sen tekemiseen kauaa mennyt ja se viittaa hämähäkkeihin siltä varalta, että sormikkaiden värimaailmasta jää vitsi ymmärtämättä. 

Kokoa oli vaikea arvioida. Yritin etsiä ohjetta miehen sormikkaisiin, mutta löysin lähinnä vain naisten sormikkaisiin tai sitten miehille, mutta ohuesta langasta. Päädyin lopulta tekemään sormikkaat kuten tekisin itselleni, mutta vähän paksummasta langasta ja nelosen puikoilla. Toivoin, että mikäli sormikas on minun käteeni hieman löysä, menee se isäni käteen hyvin. 

Sormikkaiden tekoa en voi suositella kenellekään, joka inhoaa langanpätkien päättelemistä. Hirveä vaiva! 

Tässä vielä isäni ottama kuva sormikkaasta hänen kädessään. Näyttäisi olevan sopivaa kokoa!

Joululahjojen satoa 2: Lapsen yksisarvishuivi

Kukapa ei haluaisi omaa yksisarvista? Tämä valkoinen kaveri sateenkaariharjalla pääsee lämmittämään 6-vuotiaan lapsen kaulaa. Yksisarvishuivissa on tosin sekin ilo, että vaikka se ei koskaan päätyisi kaulaan asti, pääsee se silti varmasti mukaan leikkeihin!

Yksisarvisella on virkatut kaviot. Muuten se on kokonaan neulottu.

Joululahjojen satoa 1: Tassukat

Tassukoissa on valepalmikkoreunus ja nauhakuja. Kantapää ja nauha tehdään samalla värillä. Päkiän alle silmukoidaan tassun kuva paitsi pohjan vahvikkeeksi, myös äärimmäisen suloiseksi koristeeksi. 

 Tassukoihin sopii mielestäni parhaiten punaisen ja violetin sävyt sekä musta, harmaa tai valkoinen. Näistä kahdet lähtivät serkuilleni ja mustat laitoin pakettiin itselleni hämätäkseni vielä joulupukkiin uskovaa pikkuväkeä. "Enhän minä näitä ole neulonut, miksi olisin neulonut jotain itselleni ja paketoinut sen, kyllä nämä on kuule tonttujen tekemiä!"

Valepalmikon ohje:

Luo 50 silmukkaa (tai muu viidelle jaollinen luku). Neulo kolme kerrosta 3o 2n.

*Tee yksi kerros nostaen oikein neulottujen silmukoiden kohdalla vasemmanpuoleisin kahden muun oikean silmukan yli. Neulo 1o, langankierto, 1 o. Nurjat nurin.

 Neulo taas kolme kerrosta normaalisti 3o 2n.*

Toista näitä neljää kerrosta kunnes valepalmikko on haluamasi pituinen.

Iloista joulua!

Tänä jouluna en ole joutunut neulomaan sormet aivan yhtä kipeänä kuin viime jouluna, sillä aloitin kerrankin ajoissa. Tänä vuonna esittelen myös jokaisen lahjaneulomuksen erikseen, sillä aikaisen aloittamisen hyötynä on myös tyylikkäämpi ja mielikuvituksellisempi työjälki! Pysykää kuulolla! 

Kuvassa esiintyy jo ensimmäinen jouluneulomus! Taitereunalla koristellut Novitan joululangasta neulotut söpöt joulusukat! Hyvää joulua ja lämpimiä jalkoja!

Helppo unisex-pipo

Tein isälleni isänpäivälahjaksi pipon. En ole koskaan ennen tehnyt pipoa suljettuna neuleena. Olen joskus hyvin monta vuotta sitten yrittänyt neuloa isälleni pipon, mutta tein sen tasoneuleena ja käsialani oli silloin niin löysää, että pipokin jäi löysäksi eikä pysynyt päässä. Toivotaan, että tämän pipon kanssa on parempi tuuri. Pipo on yllättävän vaikea neulottava. Se ei saa olla liian iso, sillä sitten se ei pysy päässä. Eikä se saa olla liian pienikään, koska sitten se ei joko mene päähän tai ponnahtaa siitä pois heti laittamisen jälkeen. Mikä on hyvä syvyys pipolle, entä leveys? Ja miten kummassa saada se kavennettua?! Näiden kysymysten kanssa pähkäiltyäni päätin kirjoittaa muistiin tekemiseni ja voin samalla jakaa ohjeen muillekin. Jälleen kerran varoitan siitä, että en itse lue neuleohjeita, joten en osaa niitä välttämättä sillä "oikealla" neuleohjekielellä kirjoittaakaan. Koitan kuitenkin olla selkeä. Tekemäni pipo ei myöskään täysin vastaa ohjetta, sillä pipo oli kokeilua onnistumisen ja erehtymisen kautta ja ohjeen kirjoitan nyt suorilta käsin siten, miten olisi kannattanut tehdä!

Kun et tiedä, minkä kokoinen pipon saajan pää on, tai vaikka tietäisitkin, muttet osaa arvioida siihen sopivaa pipon kokoa, resoripipo on mainio. Pipon reunasta taas on hyvä tehdä käännettävä, sillä se antaa pelivaraa pipon syvyyteen. Reunaa voi kääntää vähän, paljon tai ei lainkaan. Jipii, pipo sopii isäni päähän!

Lisäksi virkkasin tällaisen ruusun. En isäni pipoon vaan ihan kokeeksi. Yksinkertaista pipoakin voi toki koristaa ruusulla. Yritin lukea ruusuun ohjetta, mutta menetin hermoni ja kirosin. Pidin tauon ja etsin sitten sopivan YouTube-videon, jonka avulla ruusu vihdoin onnistui. Tässä linkki käyttämääni videoon.

Pipon ohje:

Lankana Novitan 7 veljestä

Sukkapuikot 3,5

Luo 108 silmukkaa.

Jaa silmukat tasan neljälle puikolle (27 silmukkaa per puikko).

Neulo suljettuna neuleena 2o, 2n kunnes olet neulonut 18cm.

Aloita sitten kavennukset.

Kavennukset tulevat pipon kahdelle sivulle ensimmäisen ja toisen puikon, sekä kolmannen ja neljännen puikon vaihdoskohtiin.

Siirrä ensimmäisen ja toisen puikon vaihdoskohta 2o neuloksen väliin niin, että ensimmäinen puikko loppuu oikeaan silmukkaan ja toinen puikko alkaa oikealla silmukalla. Tee samoin kolmannen ja neljännen puikon vaihdoskohtaan. Puikon vaihdoskohdan muutos estää silmukoiden jakamisen puikoille täysin tasan, älä anna sen häiritä.

Kavennukset:

*Kun ensimmäisellä(/kolmannella) puikolla on jäljellä kolme silmukkaa, neulo kaksi silmukkaa yhteen. Neulo puikon viimeinen silmukka oikein. Neulo toisen(/neljännen) puikon ensimmäinen silmukka oikein, nosta seuraava silmukka neulomatta. Neulo kolmas silmukka ja nosta neulomatta jätetty silmukka neulotun yli. Neulo kavennukset oikein tai nurin riippuen siitä, kumpaa neulosta pipossa sillä hetkellä kavennuskohdassa on.*

Tämän jälkeen neulo kaksi kerrosta kaventamatta oikeat silmukat oikein ja nurjat nurin.

Neulo kavennuskerros *-*. Neulo jälleen kaksi kerrosta kaventamatta.

Neulo kavennuskerros *-*.

Jatka tästä eteenpäin kaventaen joka toisella kerroksella *-*.

Kun jokaisella puikolla on 12-14 silmukkaa (silmukat eivät mene puikkojen kesken tasan). Tasaa silmukkamäärä neulomalla kavennukset vain niille puikoille, jossa silmukoita on eniten. Kun kaikilla puikoilla on 12 silmukkaa, tee kavennukset entiseen tapaan, mutta tällä kertaa joka kerroksella.

Kun jokaisella puikolla on jäljellä 8 silmukkaa, neulo jokaiselle puikolle kaksi kavennusta. Neulo tästä eteenpäin aina oikein! Tee kavennukset ensimmäiselle(/kolmannelle) puikolle kun puikolla on neulomatta viisi silmukkaa. Neulo kaksi oikein yhteen ja seuraavat kaksi oikein yhteen. Neulo viimeinen silmukka oikein. Toisella(/neljännella) puikolla neulo yksi oikein ja tee ylivetokavennus kuten aiemmin. Tee perään toinen ylivetokavennus. Jatka näin kunnes jokaisella puikolla on kolme silmukkaa. Neulo nyt vain yksi kavennus jokaiselle puikolle. Lopulta jokaisella puikolla on kaksi silmukkaa. Neulo aina kaksi yhteen samalla päättäen.

Siisti langanpätkät ja pipo on valmis!

Toivottavasti tästä sai nyt tolkkua joku muukin kuin minä. En valitettavasti voinut tehdä ohjetta kuvitettuna, sillä en ottanut kuvia samalla kun neuloin pipoa, enkä ole hetkeen tekemässä toista.

Tennarisukat (osa 2)

Juuri kun pääsin sanomasta, etten kyllä hetkeen tee enää tennarisukkia, niin valmentajaltani tuli pyyntö moisiin. Sovimme vaihtokaupat: sukat ratsastustuntia vastaan. Edellisten tennarisukkien teosta vaurioitunut peukaloni on sentään jo lähes normaali, eikä näiden teko vaurioittanut sitä entisestään, sillä lainasin äidiltä hänen nahkapaskaansa. Se on todella vanha  (varmaan kahdesti minun ikäiseni) ja kärsinyt, mutta silti paljon parempi kuin minun melko uusi tai ainakin vähän käytetty vastaava. Joistain asioista kyllä selkeästi huomaa, ettei nykyään tehdä yhtä kestävää ja hyvää tavaraa kuin ennen. Langankin laatu on huonontunut. Tein nämä Novitan 7 veljeksestä ja jouduin jatkuvasti nyppimään epämääräisiä karvoja ja heiniä langasta. Suosin enemmän Lankamaailman lankoja, mutta Novitaa on niin helppo ostaa. Muita lankoja ostaakseen pitä oikein ottaa asiakseen lähteä ostamaan lankaa, mutta Novitaa saa kaikkialta.

Äitini nahkapaskalla yhden nahkapohjan rei'ittämiseen meni alle puoli tuntia. Omallani rei'ittämiseen olisi kulunut paljon kauemmin ja lisäksi olisin kärsinyt tuskasta koko käsivarressani. Olisipa kiva, jos äiti unohtaisi tuon nahkapaskan olevan minulla lainassa! Täytynee se kuitenkin palauttaa...

Pohjasta tein näihin tossuihin hieman erilaisen. Ensimmäisiin tossuihini virkkasin pohjaan yhden mustan raidan, mutta näihin tein mustat viivat jälkikäteen. Ne tulivat ehkä aavistuksen liian kireiksi. Tein sekä sukka- että pohjaosan koossa 39, mutta mustat viivat kiristävät näitä ja pelkään näiden siksi jääneen pienemmiksi. Oikean koon tekemistä vaikeutti sekin, että oma jalkani on kokoa 36 ja pohja on kivampi ommella sukan ollessa jalassa. Siten pohjan saa varmuudella oikeaan kohtaan eikä huomaamattaan voi ommella koko sukan läpi niin, ettei se menekään enää jalkaan. Minulla on toki noita muovijalkojakin, mutta pohjan ollessa tasainen, varpistavassa asennossa olevat muovijalat eivät ole tässä avuksi. Niinpä jouduin pukemaan sukan omaan jalkaani ja toivomaan parasta. Sunnuntaina saan tietää onko koko sopiva!

Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 2)

Viime talvena tein itselleni ratsastusjousiampujan käsineet. Nyt ystäväni pyysi itselleen syntymäpäivälahjaksi vastaavia ja halusi niihin vielä läpät lämmittämään sormia niinä hetkinä, kun ei ammu. Hirmu kätevät esimerkiksi kursseille. Läpät päälle kun kuuntelee opetusta ja pois kun ampuu! Läpättömässä muodossaan jokainen jousiammunnalle olennainen sormi on poissa hanskasta, mutta kaikki ne sormet, joilla on mahdollisuus olla lämpimässä, ovat.

Nyt vähän jousiammuntakieltä hanskojen sopivuudesta:

Hanskat sopivat jousen vetokäden puolelta ampuvalle (kts. ylempi kuva). Nämä sopivat sekä peukalotekniikalle että kolmen sormen tekniikalle, ja sekä kynäotteella että kämmenotteella nokittaville. Aika näppärät siis?

Näitä voi saada minulta myös tilauksesta, läpillä tai ilman! Hirmu hyvät saapuvan talven varalle!

Peukalot jäävät valitettavasti hanskojen ulkopuolelle, sillä lisäläppä niille tekisi hansikkaasta kömpelön. Onneksi peukalot voi vetää koloistaan myös hanskan sisään ja lämmittää muilla sormilla!

 

Terveisiä Iranista! (Kuva © Ali Ghoorchian)

Tennarisukat

Äiti valitti vanhojen kotitossujensa kuluvan puhki, joten sain vihdoinkin syyn kokeilla tennarisukkia. En ole aiemmin saanut aikaiseksi, sillä itse käytän villasukkia sisätilojen lisäksi myös kengän sisässä, eikä nämä tuon virkatun osan ja kaksinkertaisen nyörityskohdan takia oikein mahdu kenkiin. Nämä ovat menossa siis ennakkojoululahjaksi äidille. Olen muuten aloittanut jo joululahjojenkin teon, mutta kuten aiemminkin, esittelen joululahjat vasta joulun jälkeen. Nämä ovat nyt poikkeus siksi, että äiti saa nämä jo ennakkoon vanhojen tossujen puhkikulumisesta johtuen. Ei ole kiva pärjätä ilman tossuja jouluun asti, jos on tottunut sellaisia käyttämään!

Lankana on Novitan 7 veljestä -langan jämiä – kerrankin onnistuin käyttämään yhden jämälangan loppuun niin, ettei sitä jäänyt yhtään, mutta ei loppunut keskenkään! Punainen lanka puolestaan on Lankamaailman Viking Raggenia. Ihanan pehmeää lankaa, joka on viihtynyt varastoissani varsin kauan. En ole tiennyt mitä tehdä langasta, joka on 70% villaa, eikä ehkä kestä normaaleissa sukissa. Näitä sukkia tai tossuja kun ei laiteta kenkiin ja pohjakin on nahkavahvistettu, toivon langan kestävän tässä käytössä edes yhtä kauan kuin äidin edeltävät tossut. 

En käyttänyt näihin tossuihin mitään valmista ohjetta. Olen kuitenkin lukenut, että monella tennarisukkia tehneillä on ollut pohjan kanssa ongelmia, sillä siitä ei ole saatu virkattua oikean kokoista tai oikean mallista. Minä leikkasin suoraan nahasta pohjallisen muotoisen palasen, rei'itin nahan reunat ja virkkasin sille reunan. Kätevät sisätossut siksikin, että ne eivät liu'u! Ensimmäiseen tossuun en löytänyt nahkapaskaani (pahoittelen, mutta kun se on tuon niminen!) mistään, joten leikkasin reiät käyttäen terävää puukkoa ja pieniä saksia. Peukaloni tuntui vähän puutuvalta pitkäaikaisen leikkaamisen takia, mutta päätin urhoollisesti leikata reiät loppuun. Tämän jälkeen peukaloni olikin sitten tunnoton. Pian on mennyt viikko, eikä peukaloni tunne vieläkään mitään. Sentään se toimii muuten normaalisti, ehkä tuntokin joskus parantuu! Toista sukkaa varten löysinkin nahkapaskani siitä työkalulaatikosta, josta olin jo kolmesti katsonut. Sekin vain alkaa olla vähän tylsynyt ja vaatii kamalasti voimaa, eikä voimantarve ole mukava yhdistettynä äärimmäisen epämukavaan puristuskahvaan. Kuka insinööri ylipäätään on keksinyt laitteen, jonka toimivuus perustuu vipu- ja puristusvoimaan, mutta kohta josta pitäisi puristaa on todella epämukava käteen?! Nahkapaskalla rutisteltuna reikien teko ei sentään aiheuttanut lisää tunnottomia sormia.

Seuraaville tennarisukille olisi jo kysyntää ja minulla olisi tuotekehittelyideoitakin, mutta taitanen kuitenkin odottaa peukaloni heräämistä ennen seuraavien tennarisukkien tekoa. Toivottavasti peukalo herää. On melko metkaa tehdä muistiinpanoja luennoilla, kun etusormi sanoo, että kyllä se kynä on kädessä, mutta peukalo ei ole asiasta yhtään varma!

Alice-sukat

Nimesin nämä pystyraitaiset kirjoneulesukat Alice-sukiksi jonkin vähän Tim Burtoniinkin liittyävän mielleyhtymän kautta. Värimaailmallisestihan nämä voisivat olla Herttakuningattaren sukat, mutta koska sukissa ei ole sydämiä, niin ne ovat nyt Alice-sukat. 

Valkoisen nauhan sijaan suunnittelin käyttäväni joustopitsinauhaa, mutta en löytänyt mieleistäni. Koko nauhan pointti oli kuitenkin olla valkoinen, joten vaikka minulta olisi löytynyt sopivaa pitsiä mustana tai vähän levempää ja laskeutuvampaa nauhaa punaisena, laitoin tätä valkoista vähän tönkköä puuvillanauhaa. Voinhan tarpeentullessa vaihtaa näihin nauhan, jos joskus löydän miellyttävämpää. Muuten olen melko tyytyväinen ja nämä sukat taitavat jäädä itselleni. Toivottavasti raaskin käyttää!

Käy Muumilaaksoon Muumi-sukin!

6-vuotiaalle valmistui syntymäpäivälahjaksi Muumitalo-sukat. Ensimmäisen tein jo alkukesästä. Sukkien välissä kärsin inspiraatiopulasta ja tein kaikkea muuta, mutta patistin lopulta vielä toisenkin sukan valmiiksi. Ensimmäinen sukka oli mukava neuloa, ajatus toisesta tuntui tylsältä. Kuitenkin viimeksi valmistuneiden Cola-sukkien silmukoiden jäljentämisurakan jälkeen kirjoneule ei tuntunut enää yhtään ärsyttävältä, joten toinenkin sukka valmistui aloittamisen jälkeen alle viikossa. Näissä sukissa tosin on sekä kirjoneuletta että jäljennettyjä silmukoita. Pieni määrä jäljentämistä nyt vielä meni, mutta ei enää ihan hetkeen sitä! Pitkä väli sukkien teossa näkyy kantapäissä. Yritin tehdä samanlaiset, mutta en sitten millään muistanut mitä olen ensimmäisessä sukassa tarkalleen tehnyt.

Sukkien varsi on 7 veljestä -langasta. Teräosan tein jostakin hieman ohuemmasta ja pienemmillä puikoilla. Säästyin kavennuksilta ja sain silti hieman sirommat terät. 

Ovat juuri sopivan kokoiset!

Cola socks, but does not suck!

Aluksi haluan pahoitella otsikon huonoa puujalkaa. Siirtykäämme aiheessa siis muovijalkoihin ja niihin puettuihin sukkiin. Tein ystävälleni valmistujaislahjaksi Cokis-sukat. Idea tuli myöhässä ja toteutuskin myöhästyi paitsi kiireen myös inspiraatiopulan takia. Ensimmäinen sukka ja puolet tekstistä oli valmiina valmistujaisjuhlapäivänä. Niinpä annoin ystävälle vain tölkin Colaa ja sanoin sen olevan tulevan lahjan esimakua. 

Neuloin nämä pienemmillä puikoilla, kuin mitä yleensä tykkään käyttää. Puikot ovat niin vanhat, etten tiedä niiden paksuutta enkä ole saanut aikaiseksi mitata, mutta uskoisin niiden olevan joko kokoa 2 tai 2,5. Lankana oli Lankamaailman Jannea, joka on ihanan pehmoinen lanka ja sillä tulee tasaista jälkeä, mutta noille puikoille se oli vähän haastava neulottava. Tulin monesti ottaneeksi puikolle vain puolikkaan silmukan, sillä lanka rispaantui helposti. Tämä tosin ei aiheuttanut hirveän suurta päänvaivaa kunhan virheen huomasi ajoissa. Kantapään tein kaksinkertaisella langalla tehdäkseni vahvemmat, ja siinä vaiheessa langan rispaantuvuus häiritsi todella. 

Raivostuttavinta näissä sukisssa oli kuitenkin silmukoiden jäljentäminen. Coke-sukkaan jäljestä tuli tasaista, mutta homma oli hidasta enkä ole ikinä tehnyt yhtä paljon virheitä neulekuviota katsoessani. Myös neulani saattoi olla turhan paksu. Coke-sukasta tuli siisti ja tasainen, mutta kuvio tekee siitä hyvin tönkön. Coca Cola -sukan kuvio puolestaan on vähän möykkyinen, enkä tiedä tuntuuko se kengässä kovin mukavalle. Coca Cola -kuvion tekeminen sentään oli mukavampaa, sen sai jaettua pienempiin kokonaisuuksiin kuin monta suoraa riviä sisältävän Coke-tekstin. Coke-sukkaan oli tarkoitus myös mustien varpaiden takia tulla teksti "zero" mutta en saanutkaan sitä nätisti mahtumaan, eikä silmukoitakaan jäänyt sukan kylkeen tarpeeksi riittävän selkeää kuviota varten. Lahjan saajaa tämä ei haitannut, koska Coke Zero ei kuulemma mitään oikeaa Colaa edes ole! Tuskaisesta tekoprosessista huolimatta lahjan saaja vaikutti ilahtuneelta, ja sehän on tärkeintä! Kokokin oli oikea ja meneväthän nämä sisäsukkina mikäli ovat kenkään ikävät.

Potter-sukkien toinen erä

Aiemmin omaan käyttööni tehdyt Potter-sukat herättivät ystävieni keskuudessa paljon ihailua ja haaveita omista Potter-sukista. Niinpä tein sukkia uuden satsin. Kaveripiiristäni ei näemmä löytynyt yhtään Puuskupuhia, mutta olihan sitä näissäkin jo kesälomatekemistä ihan riittämiin.

Ostin Ebaysta muovijalat ihan vain villasukkien kuvaamista helpottaakseni. Huomasin saaneeni kaksi vasenta jalkaa, mutta haitanneeko tuo. Muovijaloista oli toki sekin hyöty, että tupalogot oli helppo ommella puettuun sukkaan.

Tähän Potter-sukkasatsiin tein hieman omia sukkiani pidemmän varren. Lisäksi tuttua sukkamallia tehdessä oli hyvä testailla uusia tekniikoita. Näihin sukkiin tuli onnistunein tekemäni perinteinen kantalappukantapää, oivalsin vihdoinkin jotakin olennaista kantapäänteosta. 

Rohkelikon sukkiin tein tiimalasikantapään. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tiimalasikantapäähän sopii mainiosti Potter-sukkiin, etenkin kun kuvausrekvisiittanakin on tiimalasin sukuun kuuluva ajankääntäjä. 

Seuraavaksi sitten kohti uusia malleja ja haasteita! Kokeiltavien mallien ja ideoiden lista onkin melkoinen!

Tardiksella tammikuuhun!

Hauskaa talvea teille sinne kesän keskelle! Tänään on 4.1.2016 ja kerrankin voin sanoa tehneeni jotakin ajoissa! Lisäksi nörtteilen välillä muunkin kuin Potterin parissa. Tardis-lapaset ovat lahjaksi ystävälleni, joka on suuri Doctor Who:n ystävä. Sattuu vain olemaan niin, että ystäväni syntymäpäivä on kesällä ja idean lapasiin sain jo hyvin pian joulun jälkeen, enkä malttanut odottaa tekemistä kesään. Niinpä lähetän lapaset täältä talvesta sinne teille kesään! Lapaset ovat siis olleet piilossa tähän asti ja nyt vihdoin on aika palata tällä aikamatkustuskopilla tammikuuhun ja esitellä lapaset. 

Lapasissa on molemmila puolilla sama kuvio, toisella puolella toki on peukalo ja toisella ei. Kuvio oli ihanan yksinkertainen ja helppo tehdä, ja lapanenhan on pohjimmiltaan aivan Tardiksen muotoinen. Tardis-sukka ei ehkä samalla kuviolla toteutettuna näyttäisi yhtä hyvälle. 

Itse en ole ole päässyt Doctor Who:ssa pidemmälle kuin ensimmäisen Tohtorin vaihtumiseen. Kuulemma pitäisi, mutta kun mutta! Pidin sarjasta kuitenkin siihen asti, joten Tardis-turisteilu lienee ihan sopivaa. Tästä myös ne, jotka eivät tiedä mikä Tardis on, näkevät tuon lapasiin innoittaneen kopin.