Juuri kun pääsin sanomasta, etten kyllä hetkeen tee enää tennarisukkia, niin valmentajaltani tuli pyyntö moisiin. Sovimme vaihtokaupat: sukat ratsastustuntia vastaan. Edellisten tennarisukkien teosta vaurioitunut peukaloni on sentään jo lähes normaali, eikä näiden teko vaurioittanut sitä entisestään, sillä lainasin äidiltä hänen nahkapaskaansa. Se on todella vanha (varmaan kahdesti minun ikäiseni) ja kärsinyt, mutta silti paljon parempi kuin minun melko uusi tai ainakin vähän käytetty vastaava. Joistain asioista kyllä selkeästi huomaa, ettei nykyään tehdä yhtä kestävää ja hyvää tavaraa kuin ennen. Langankin laatu on huonontunut. Tein nämä Novitan 7 veljeksestä ja jouduin jatkuvasti nyppimään epämääräisiä karvoja ja heiniä langasta. Suosin enemmän Lankamaailman lankoja, mutta Novitaa on niin helppo ostaa. Muita lankoja ostaakseen pitä oikein ottaa asiakseen lähteä ostamaan lankaa, mutta Novitaa saa kaikkialta.
Äitini nahkapaskalla yhden nahkapohjan rei'ittämiseen meni alle puoli tuntia. Omallani rei'ittämiseen olisi kulunut paljon kauemmin ja lisäksi olisin kärsinyt tuskasta koko käsivarressani. Olisipa kiva, jos äiti unohtaisi tuon nahkapaskan olevan minulla lainassa! Täytynee se kuitenkin palauttaa...
Pohjasta tein näihin tossuihin hieman erilaisen. Ensimmäisiin tossuihini virkkasin pohjaan yhden mustan raidan, mutta näihin tein mustat viivat jälkikäteen. Ne tulivat ehkä aavistuksen liian kireiksi. Tein sekä sukka- että pohjaosan koossa 39, mutta mustat viivat kiristävät näitä ja pelkään näiden siksi jääneen pienemmiksi. Oikean koon tekemistä vaikeutti sekin, että oma jalkani on kokoa 36 ja pohja on kivampi ommella sukan ollessa jalassa. Siten pohjan saa varmuudella oikeaan kohtaan eikä huomaamattaan voi ommella koko sukan läpi niin, ettei se menekään enää jalkaan. Minulla on toki noita muovijalkojakin, mutta pohjan ollessa tasainen, varpistavassa asennossa olevat muovijalat eivät ole tässä avuksi. Niinpä jouduin pukemaan sukan omaan jalkaani ja toivomaan parasta. Sunnuntaina saan tietää onko koko sopiva!
