Hevoshapsukkeet ja ratsastusviitta

Blogi on tainnut olla vähän hiljaiselolla. Olen vaihteeksi neulonut ja ommellut niin montaa asiaa yhtä aikaa, ettei mitään oikeastaan ole valmistunut aikoihin. Nyt kuitenkin väsäsin Tuli-hepalle koristehapsukkeet Iranilaiseen soturihevostyyliin. Samalla väsäsin itselleni ratsastusviitan ystäväni isosiskon vanhasta vanhojentanssimekosta. Kaikki koristukset olivat jo valmiina ja vanha helma muotoutui muutamalla uudella ompeleella kivaksi viitaksi! Näppärää!

Hapsukkeet ovat villalankaa. Suitsiin kiinnitettävät tupsut ovat kiinni klipsillä ja kaulahapsukkeen voi kiinnittää solmimalla joko satulaan tai vain kaulan yli itse itseensä. 

Kaulahapsukkeen eteen laitoin jokin aika sitten kokeeksi virkkaamani ruusun. Muuten koristus on neljällä letitettyä villalankaa. Oli melko takkuuntuvaista letittää tällaista pitkää pätkää, meinasi ihan hermot mennä!

Kuitenkin lopputulemana sekä hapsut että viitta näyttävät varsin kivoilta!

Kuvista iso kiitos Katariina Albrecht!

Joululahjojen satoa 6: Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 3)

Tämän vuoden lahjoista viimeisinä esittelen jälleen kerran yhdet jousiammuntalapaset. Oikeasti nämä ovat jo neljännet tekemäni jousiammuntalapaset. Yhdet jäivät välistä kuvaamatta, kun menivät jo omistajalleen. Ne olivat tummansiniset ilman koristuksia. Tässä vaaleansiniset hoitohevoseni omistajalle. Lapasissa on kuva hänen kahdesta hevosestaan. Yksi muualla asuva hänen hevosistaan puuttuu, mutta minkäs teet, jos ihmisellä on kolme hevosta mutta vain kaksi kättä!

Hepan kuvat on tehty silmukoita jäljentämällä. Valkoisen langan jouduin purkamaan vanhasta virkkaustyöstäni ja se kihartui ja oli myös sinistä lankaa hieman ohuempaa. Sininen paistaa näistä syistä hieman valkoisen läpi, mutta ei oikeastaan häiritsevästi. Hevosen ruutukaavion kaivelin Googlesta. Tein kuvaan pieniä muutoksia silmukoidessani.  

Hyvää uutta vuotta!

Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 2)

Viime talvena tein itselleni ratsastusjousiampujan käsineet. Nyt ystäväni pyysi itselleen syntymäpäivälahjaksi vastaavia ja halusi niihin vielä läpät lämmittämään sormia niinä hetkinä, kun ei ammu. Hirmu kätevät esimerkiksi kursseille. Läpät päälle kun kuuntelee opetusta ja pois kun ampuu! Läpättömässä muodossaan jokainen jousiammunnalle olennainen sormi on poissa hanskasta, mutta kaikki ne sormet, joilla on mahdollisuus olla lämpimässä, ovat.

Nyt vähän jousiammuntakieltä hanskojen sopivuudesta:

Hanskat sopivat jousen vetokäden puolelta ampuvalle (kts. ylempi kuva). Nämä sopivat sekä peukalotekniikalle että kolmen sormen tekniikalle, ja sekä kynäotteella että kämmenotteella nokittaville. Aika näppärät siis?

Näitä voi saada minulta myös tilauksesta, läpillä tai ilman! Hirmu hyvät saapuvan talven varalle!

Peukalot jäävät valitettavasti hanskojen ulkopuolelle, sillä lisäläppä niille tekisi hansikkaasta kömpelön. Onneksi peukalot voi vetää koloistaan myös hanskan sisään ja lämmittää muilla sormilla!

 

Terveisiä Iranista! (Kuva © Ali Ghoorchian)

Tilkkumekko

Paljon ompelevalle on varmaankin tuttu ongelma, että kangastilkkuja kertyy paljon. Ne ovat joko liian kivaa kangasta tai liian isoja paloja heitettäväksi pois, joten niitä kertyy kaapit täyteen. Suoritin muuton yhteydessä kangasvarastojen siivouksen, jonka oli tarkoitus olla armoton. Epäonnistuin surkeasti. Kannoin kaiken mukanani uuteen kotiin, sillä mistään en raaskinut luopua. Sitten näin ystäväni päällä mekon, joka oli tehty useammasta palasesta ja sain idean tilkkumekkoon. Pyysin oitis kaverilta mekkoa lainaksi, eikä hän sitä minulle aivan päältään riisunut, mutta toimitti lähipäivinä. Väsäsin kaavat lainamekon pohjalta, kaivoin yhteensopivimmat tilkut esiin ja ryhdyin hommiin. 

Suosin kuvausrekvisiittaa, sillä muuten en osaa olla luonteva kuvissa. Tehtävänanto "näytä nätiltä kameralle" on hyvin vaikea. On paljon helpompaa puuhailla omiaan kameran räpsyessä. Tällä(kin) kertaa kuvausrekvisiittana toimi Tulipoika, joka on jo täysin tottunut siihen, että hoitotäti pukeutuu tallille paremmin kuin kaupunkiin.

Mekon sisältämistä kankaista on havaittavissa jopa surkuhupaisa hamstraukseni kankaiden suhteen, sillä mekko sisältää:

• Mummiltani pari vuotta sitten saamaa ruskeaa satiinia, tiedä sitten kuinka vanhaa
• Ystäväni mekkoon vuonna 2008 hankittua ruskeaa puuvillaa
• Toisen ystäväni mekkoon vuonna 2010 hankittua skottiruutuvakosamettia
• Vuonna 2010 vanhojentanssimekkoa varten ostettua mustaa kangasta, josta ei sitten tullutkaan vanhojentanssimekkoani
• Viime kesänä hankkimani mekon, jota en koskaan pitänyt
• Farkut, jotka olivat liian suuret
• Vanhuuskilpailun voittajana vanhat, lapsuudenkodissani olleet liilat verhot! (Verhokankaasta huvittavaa tekee vielä se, että se lopulta oli se kangas, joka aikoinaan päätyi vanhojentanssipukuuni. Lisäksi kyseinen kangas on toiminut minulla päiväpeittona sekä omina verhoinani asunnossani. Nyt osa kankaasta päätyi mekkoon.)

Sanoisin, että olikin jo aika hankkiutua näistä eroon. Vain verhokangasta ja melkein-vanhojentanssi-kangasta jäi vielä. Lisää vastaavia tilkkumekkoja on kuitenkin varmasti tulossa, sillä tilkkuja on edelleen varsin runsaasti. Seuraava mekko tulee sitten erilaisella väriskaalalla. Seuraavaa mekkoa voisin myös hieman muotoilla istuvammaksi, tämä mekko ei ole aivan niin istuva kuin toivoisin. 

Tilkkujen hyötykäyttö jatkui Tulipojan namipussukassa. Se on kätevä kiinnittää joko vyöhön tai nuoliviineen. Enää ei tarvitse valita taskullisia vaatteita aina ratsastamaan lähtiessä. Pussukan heräsin ompelemaan yöllä – tai no aikaisin aamulla. Heräsin 4.30 ratkaistuani nukkuessani yhden neulontaan liittyvän pulman ja aivojeni päättäessä, että ratkaisua on kokeiltava välittömästi. En alkanut neuloa, mutta lähes tunnin pyörittyäni suostuin ompelemaan. Näitä voisi tehdä enemmänkin ja tuona luovana yönä keksin myös pussukoiden jatkokehittelyyn menevän idean!

Tulipoika arvosti namipussukkaansa nöyrän suloisesti naamioiden namienhamuamisen hoitotädin halailuksi.

Ratsastushame

Vein häikäilemättä hoitohevoseni omistajan, Katariinan, idean ratsastushameesta, joka pitää jalat lämpiminä ja näyttää hyvälle. Välttääkseni lisäplagiointia en erittele hameen mallin yksityiskohtia. 

Oma versioni hameesta ei näemmä reippaammassa vauhdissa enää peitä jalkojani. Onneksi oli housut alla! Katariinan hame ei vilauttele näin. Tilatkaa häneltä, jos tahdotte hyvän! 

Hame sopii kuitenkin loistavasti moneen muuhunkin puuhailuun kuin vain hevosen selkään. Tulenkin ehkä itse käyttämään tätä eniten talvisin jalkojen lämmikkeenä ihan kaupunkielämässä. Helmassa on heijastinnauhaa, joten tämä sopii mainiosti marraskuiseen koleaan pimeyteen. Mutta puhutaan siitä sitten myöhemmin, nyt nautitaan kesästä!

Hameessa on myös tasku! Siihen sopii mainiosti hepan herkut, kännykkä, norsu, autonavaimet.. Eikun... Norsu ei mahdu! Mutta muut mahtuvat! 

Myös kuvan takin olen tehnyt joskus, kauan sitten. Olin yllättynyt, että edelleen mahduin siihen ja vieläpä ilman korsettia, vaikka olen tehnyt sen aikoinani korsetin päälle puettavaksi hyvin kapeavyötäröiseksi takiksi. 

(Kuvat © Mira)