Mäyräkoiralapaset

Ystävilleni suunnatuissa valmistujaislahjoissa on näemmä aina sellaista pientä ironiaa, etteivät lahjat valmistu ajoissa. Tällaiset lapaset kuitenkin pääsivät vain puoltatoista viikkoa myöhässä lämmittämään valmistuneen serkkuni käsiä.

Resori ja kärki on neulottu normaalisti, mutta lapasen keskiosa on tehty onteloneuleena. Onteloneule on kaksinkertaisena ja kaksipuolisena neulottua, ja se on kovin kätevä lankojenkuljetuskeino kirjoneuleissa, joissa lankoja joutuu kuljettamaan pitkiä matkoja. Tässä suunnittelemassani mäyräkoirakuviossa lanka joutui välillä kiertämään lähes koko lapasen ympäri ennen kuin sitä tarvittiin taas. Niinpä oli näppärää neuloa takana kulkevalla langalla samaa kuviota vastakkaisissa väreissä. Käytännössä näissä ei siis ole yhtään langanjuoksua! 

Tämä viikonloppu juhlitaan toisenlaisissa merkeissä, siitä lisää myöhemmin ;)

Joululahjojen satoa 6: Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 3)

Tämän vuoden lahjoista viimeisinä esittelen jälleen kerran yhdet jousiammuntalapaset. Oikeasti nämä ovat jo neljännet tekemäni jousiammuntalapaset. Yhdet jäivät välistä kuvaamatta, kun menivät jo omistajalleen. Ne olivat tummansiniset ilman koristuksia. Tässä vaaleansiniset hoitohevoseni omistajalle. Lapasissa on kuva hänen kahdesta hevosestaan. Yksi muualla asuva hänen hevosistaan puuttuu, mutta minkäs teet, jos ihmisellä on kolme hevosta mutta vain kaksi kättä!

Hepan kuvat on tehty silmukoita jäljentämällä. Valkoisen langan jouduin purkamaan vanhasta virkkaustyöstäni ja se kihartui ja oli myös sinistä lankaa hieman ohuempaa. Sininen paistaa näistä syistä hieman valkoisen läpi, mutta ei oikeastaan häiritsevästi. Hevosen ruutukaavion kaivelin Googlesta. Tein kuvaan pieniä muutoksia silmukoidessani.  

Hyvää uutta vuotta!

Joululahjojen satoa 4: Spiderman-sormikkaat

Tulipa huonolaatuinen kuva. Nämä sormikkaat valmistuivat viimeisenä, mutta näidenkään kanssa ei tullut kiire! Sormikkaat olivat valokuvattuna aatonaattona klo 19!

Nämä sormikkaat ovat isälleni, joka ei välttämättä ole suuri Spiderman-fani (hän taitaa kannattaa Batmania). Olin lapsena huolissani siitä, ettei isälläni ole lempinimeä, joten kysyin "Miksi sua sitten sanottiin, Spidermaniksi vai?!" Etenkin näin aikuisiällä tämä Spiderman-vitsi on alkanut nostaa päätään. Aikuiselle miehelle ei kuitenkaan kovin selkeästi juuri Spidermaniin viittaavia lapasia uskaltanut tehdä. Vieläpä kirkkaanpunaisena,  sillä isäni suosii tummia sävyjä ulkovaatetuksessaan. Spidermaniin viittaakin siis vain värimaailma ja seittikuviota muistuttava sininen kerrosrivinousukuvio (en jaksanut ryhtyä kirjoneuleeseen, vaikka sillä olisi varmasti saanut selkeämmän seittikuvion). Ajattelin ensin tehdä vielä hämähäkin sormikkaiden kämmenselälle, mutta a) laiskistuin b) totesin paremmiksi ilman. Sen sijaan virkkasin pienen irtonaisen hämähäkinseitin sormikkaiden mukana paketoitavaksi. Se on todennäköisesti täysin turha, mutta eipä sen tekemiseen kauaa mennyt ja se viittaa hämähäkkeihin siltä varalta, että sormikkaiden värimaailmasta jää vitsi ymmärtämättä. 

Kokoa oli vaikea arvioida. Yritin etsiä ohjetta miehen sormikkaisiin, mutta löysin lähinnä vain naisten sormikkaisiin tai sitten miehille, mutta ohuesta langasta. Päädyin lopulta tekemään sormikkaat kuten tekisin itselleni, mutta vähän paksummasta langasta ja nelosen puikoilla. Toivoin, että mikäli sormikas on minun käteeni hieman löysä, menee se isäni käteen hyvin. 

Sormikkaiden tekoa en voi suositella kenellekään, joka inhoaa langanpätkien päättelemistä. Hirveä vaiva! 

Tässä vielä isäni ottama kuva sormikkaasta hänen kädessään. Näyttäisi olevan sopivaa kokoa!

Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 2)

Viime talvena tein itselleni ratsastusjousiampujan käsineet. Nyt ystäväni pyysi itselleen syntymäpäivälahjaksi vastaavia ja halusi niihin vielä läpät lämmittämään sormia niinä hetkinä, kun ei ammu. Hirmu kätevät esimerkiksi kursseille. Läpät päälle kun kuuntelee opetusta ja pois kun ampuu! Läpättömässä muodossaan jokainen jousiammunnalle olennainen sormi on poissa hanskasta, mutta kaikki ne sormet, joilla on mahdollisuus olla lämpimässä, ovat.

Nyt vähän jousiammuntakieltä hanskojen sopivuudesta:

Hanskat sopivat jousen vetokäden puolelta ampuvalle (kts. ylempi kuva). Nämä sopivat sekä peukalotekniikalle että kolmen sormen tekniikalle, ja sekä kynäotteella että kämmenotteella nokittaville. Aika näppärät siis?

Näitä voi saada minulta myös tilauksesta, läpillä tai ilman! Hirmu hyvät saapuvan talven varalle!

Peukalot jäävät valitettavasti hanskojen ulkopuolelle, sillä lisäläppä niille tekisi hansikkaasta kömpelön. Onneksi peukalot voi vetää koloistaan myös hanskan sisään ja lämmittää muilla sormilla!

 

Terveisiä Iranista! (Kuva © Ali Ghoorchian)

Tardiksella tammikuuhun!

Hauskaa talvea teille sinne kesän keskelle! Tänään on 4.1.2016 ja kerrankin voin sanoa tehneeni jotakin ajoissa! Lisäksi nörtteilen välillä muunkin kuin Potterin parissa. Tardis-lapaset ovat lahjaksi ystävälleni, joka on suuri Doctor Who:n ystävä. Sattuu vain olemaan niin, että ystäväni syntymäpäivä on kesällä ja idean lapasiin sain jo hyvin pian joulun jälkeen, enkä malttanut odottaa tekemistä kesään. Niinpä lähetän lapaset täältä talvesta sinne teille kesään! Lapaset ovat siis olleet piilossa tähän asti ja nyt vihdoin on aika palata tällä aikamatkustuskopilla tammikuuhun ja esitellä lapaset. 

Lapasissa on molemmila puolilla sama kuvio, toisella puolella toki on peukalo ja toisella ei. Kuvio oli ihanan yksinkertainen ja helppo tehdä, ja lapanenhan on pohjimmiltaan aivan Tardiksen muotoinen. Tardis-sukka ei ehkä samalla kuviolla toteutettuna näyttäisi yhtä hyvälle. 

Itse en ole ole päässyt Doctor Who:ssa pidemmälle kuin ensimmäisen Tohtorin vaihtumiseen. Kuulemma pitäisi, mutta kun mutta! Pidin sarjasta kuitenkin siihen asti, joten Tardis-turisteilu lienee ihan sopivaa. Tästä myös ne, jotka eivät tiedä mikä Tardis on, näkevät tuon lapasiin innoittaneen kopin.

Ratsastusjousiampujan käsineet

Jos osallistuu tammikuussa – 20 asteen pakkasessa – kaksipäiväiselle jousiammuntakurssille, saattaa kaivata käsilleen lämmikettä. Mitkä tahansa käsineet eivät kuitenkaan sovi, sillä sormien tulisi tuntea villakerroksen alta jotakin. Ratsastusjousiampujan tekniikkaan sopivat käsineet olivat kuitenkin tammikuussa vasta haave. Nyt, maaliskuun lopulla, kun hansikkaiden tarve vähitellen laantuu, sain valmiiksi paitsi hienon suunnitelmani myös sen toteutuksen. 

Suunnittelemani hansikkaat lämmittävät niitä sormia, joita tarvitsee vähiten ampuessa. Valitettavasti etenkin oikeasta kädestä vain pikkurilli kuuluu näihin sormiin. Nämäkään hansikkaat eivät siis pidä sormia lämpimänä monen tunnin treenissä, mutta sormet huutavat lämmittelytaukoja huomattavasti vähemmän, kun edes osa kädestä on lämpimässä. 

Hansikkaita koristaa tietysti vastakaarijousen kuva, joka on tehty silmukoita jäljentämällä. Harmaan jänteen tosin tein tavallisilla ommelpistoilla. Vasemman käden pikkurilli pysyisi ehkä paremmin lämpimänä, jos se olisi nimettömän ja keskisormen kanssa samassa paketissa, ja jousella ampumista ajatellen se voisikin olla siellä. Kuitenkin ohjasote hevosen selässä vaatii erillään olevan pikkurillin, vaikkei selästä ammuttaessa ohjiin juuri kosketakaan. 

Puuuuh! Joulu!

Aloitin lahjojen teon ajoissa, muistaakseni jo helmikuussa, mutta jotenkin mystisesti olen nyt silti viimeiset kolme päivää neulonut taukoamatta parin päivässä. Siis kolmessa päivässä kolme paria sukkia tai lapasia. Voin kertoa, että hippasen on kramppaavat sormet ja väsynyt täti täällä. En esittele kaikkia yllä olevassa yhteiskuvassa näkyviä neulomuksia erikseen, mutta nostan sieltä muutamia. 

Kolmen päivän putkeni viimeinen uurastus oli nämä lapaset. Luulen, että neljäs pari putkeen olisi vienyt järjen. Tietääkö joku sen tunteen, kun neulot sormet täristen, vasemman käden etusormi kramppaa ja silmät eivät oikeastaan enää näe mitään? Näistä tuli kuitenkin ihan kivat. Nimesin ne punatulkkulapasiksi, koska värit tuovat mieleen kyseisen linnun. Ohessa myös ikkunataulu punatulkusta. 

Nämä sukat valmistuivat vähemmällä kiireellä. Kokeilin näihin uudenlaista kantapäätä, tai ainakin minulle uudenlaista. Tykästyin, en enää ikinä tee normaalia lappukantapäätä! Tai no ehkä joskus. 

Omat suosikkini ovat nämä yksinkertaiset, mutta kauniit tummanharmaat lettisukat. Näissäkin on uusi kantapäätyyli käytössä ja se onnistui nyt sirommin kuin edellisissä. 

Aina pitää olla mukana ne hassut tai oudot sukat. Tässä ne kummatkin yhdessä paketissa. Joulupukkisukat isälle! Kuvassa sukkien sisällä on omat kenkäni antamassa muotoa. En ymmärrä miten miehillä on niin iso jalka, kasvavatko kaikki miehet maata pitkin?

Tässä vielä molemmat ikkunataulut ikkunaa vasten. Näyttäisi tietysti paremmalta, jos olisi lunta. Tai edes jokin muu näkymä kuin tuo katu, jos lumi on tänne eteläiseen Suomeen liian suuri vaatimus. Näihin olisi voinut myös porata pienet rei'ät ripustusnarua varten, mutta en rohjennut. Jos saaja ei haluakaan ripustaa tätä ikkunaan vaan pitää nojallaan, ilman reikiä on sievempi. Ripustusnarun voi halutessaan kiepsuttaa kehyksen yläreunan ympäri. 

Puuh! Hauskaa Joulua!