Mäyräkoiralapaset

Ystävilleni suunnatuissa valmistujaislahjoissa on näemmä aina sellaista pientä ironiaa, etteivät lahjat valmistu ajoissa. Tällaiset lapaset kuitenkin pääsivät vain puoltatoista viikkoa myöhässä lämmittämään valmistuneen serkkuni käsiä.

Resori ja kärki on neulottu normaalisti, mutta lapasen keskiosa on tehty onteloneuleena. Onteloneule on kaksinkertaisena ja kaksipuolisena neulottua, ja se on kovin kätevä lankojenkuljetuskeino kirjoneuleissa, joissa lankoja joutuu kuljettamaan pitkiä matkoja. Tässä suunnittelemassani mäyräkoirakuviossa lanka joutui välillä kiertämään lähes koko lapasen ympäri ennen kuin sitä tarvittiin taas. Niinpä oli näppärää neuloa takana kulkevalla langalla samaa kuviota vastakkaisissa väreissä. Käytännössä näissä ei siis ole yhtään langanjuoksua! 

Tämä viikonloppu juhlitaan toisenlaisissa merkeissä, siitä lisää myöhemmin ;)

Joululahjojen satoa 6: Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 3)

Tämän vuoden lahjoista viimeisinä esittelen jälleen kerran yhdet jousiammuntalapaset. Oikeasti nämä ovat jo neljännet tekemäni jousiammuntalapaset. Yhdet jäivät välistä kuvaamatta, kun menivät jo omistajalleen. Ne olivat tummansiniset ilman koristuksia. Tässä vaaleansiniset hoitohevoseni omistajalle. Lapasissa on kuva hänen kahdesta hevosestaan. Yksi muualla asuva hänen hevosistaan puuttuu, mutta minkäs teet, jos ihmisellä on kolme hevosta mutta vain kaksi kättä!

Hepan kuvat on tehty silmukoita jäljentämällä. Valkoisen langan jouduin purkamaan vanhasta virkkaustyöstäni ja se kihartui ja oli myös sinistä lankaa hieman ohuempaa. Sininen paistaa näistä syistä hieman valkoisen läpi, mutta ei oikeastaan häiritsevästi. Hevosen ruutukaavion kaivelin Googlesta. Tein kuvaan pieniä muutoksia silmukoidessani.  

Hyvää uutta vuotta!

Joululahjojen satoa 2: Lapsen yksisarvishuivi

Kukapa ei haluaisi omaa yksisarvista? Tämä valkoinen kaveri sateenkaariharjalla pääsee lämmittämään 6-vuotiaan lapsen kaulaa. Yksisarvishuivissa on tosin sekin ilo, että vaikka se ei koskaan päätyisi kaulaan asti, pääsee se silti varmasti mukaan leikkeihin!

Yksisarvisella on virkatut kaviot. Muuten se on kokonaan neulottu.

Ensi-iltalahjoja

Keskiviikkona oli taiteellisen opinnäytetyöni Pahanmielenlinnun ensi-ilta. Esitys on soolo, jonka olen itse käsikirjoittanut ja ohjannut, ja jossa itse myös esiinnyn. Mukana on kuitenkin ollut auttavia käsiä, silmiä ja ääniä, ja mikäs sen parempi tapa muistaa heitä kuin villasukilla? Assistentteinani ja ulkopuolisina silminäni toimineelle kaksikolle lähti pöllösukat. Espanjasta asti tullut tekniikka-ajajani sen sijaan sai merimetsosukat esitykseni aiheen mukaisesti. Lisäksi kaikille kangassilakka! Myös Dumlet ovat osa esitystäni. 

Merimetsosukkien ruskea lanka on aitoa metsonukennahkaa, eli tehty samasta langasta kuin esitykseni lintunukkekin. Kuviointi syntyi jämälangoista kirjoneuleena itse suunnittelemani kaavion mukaan. 

"Tässä näemme nuoren merimetsoyksilön, jonka väritys on vielä nuorelle linnulle tyypillisesti tummanruskea."

Vielä kaksi esitystä jäljellä Turun Taideakatemian Köysiteatterissa, tulkaa katsomaan!

Pöllösäärystimet

Vihreästä jämälangasta syntyi pöllösäärystimet. Tarkoitus oli tehdä pitkät, polvien alle yltävät säärystimet – ja niin teinkin, mutta ne jäivät vähän liian kapeiksi. Kuitenkin edelliset vastaavat säärystimeni venahtivat käytössä liiankin isoiksi, joten tein nyt muutamaa silmukkaa kapeammat. Ehkä nämäkin tästä vielä venahtavat. 

Venahtamista odotellessa säärystimiä voi käyttää söpösti rutussa lämmittämässä nilkkoja!

Pahanmielenlintu

Tulkaa sankoin joukoin katsomaan, kuinka minä ja neulomani lintu tulemme keskenämme toimeen! 

Komediallinen visuaalisen teatterin esitys Pahanmielenlintu ottaa huumorin keinoin kantaa ihmisen ja merimetson väliseen suhteeseen ja luonnonsuojelun ristiriitoihin. Esitys yhdistää nukketeatterin, objektiteatterin ja ihmisnäyttelijän kokonaisuudeksi, jossa on myös luontodokumenttimaisia piirteitä. Esityksessä merimetso ja ihminen elävät rinnakkain samassa saaristomaisemassa, jossa kumpikin toimii lajilleen tyypillisellä tavalla. Esitys pohtii ihmisen ja merimetson suhdetta paitsi elinympäristöönsä myös toisiinsa: Onko toinen toistaan pahempi? 

Esitys on nukketeatteriopiskelija Bea Wilénin taiteellinen opinnäytetyö osana Turun Taideakatemian Fanatik Figuras -opinnäytetyöfestivaalia. 


Esitykset

Ke 27.4. klo 19

To 28.4. klo 16 ja 18

Pe 29.4. klo 16

La 30.4. klo 16

Esityksen kesto noin 30min

Ikäraja 5 vuotta.

Varaa lippusi ennakkoon osoitteesta https://holvi.com/shop/turkuamk/

Hinta 10/5 € tai ovelta käteisellä 12/7 €

Köysiteatteri, Linnankatu 56, 20100 Turku

Tapahtuma löytyy myös Facebookista!

Pöllöpostia!

Jatkan hullaantumistani Potter-aiheisiin käsitöihin, mutta tällä kertaa vähemmän ilmiselvästi. Hedwigin koristamat pöllöpostisukat tunnistaa Potter-krääsäksi vain harjaantuneimmat potteristit (ja nyt myös blogini lukijat), eivätkä välttämättä hekään, joten sukkia voi erinomaisesti käyttää tilanteissa, joissa haluaa tuoda potteristisuuttaan (hieno taivutus sanalle potteristisuus, vrt. katolilaisuus) esille vain hieman. 

Aluksi sukista piti tulla kirjoneulesukat, joissa olisi ollut varressa pöllöt ja kirjekuorien tilalla noidankattiloita, sekä jalkaterässä salamoita ja silmälaseja. Sain jopa sellaisen sukan valmiiksi, mutta tein noidankattiloista liian kireitä ja sukka ei mahtunut kantapään yli jalkaan lainkaan. Niinpä purkasin ja samalla yksinkertaistin ideaa säästääkseni hermojani. Kirjoneuleena siis tällä kertaa vain kirjekuoret ja Hedwigin siipipilkut. 

Villainen kettu – Kalevi T. Tulinen

Jipii! Kaupunkini talveen tulikin lunta! Ainakin vähän ja vähäksi aikaa, saisi olla enemmänkin. Ihan näin kylmää tosin en tilannut. Kaulaani lämmittämään syntyi villainen kettu nimeltään Kalevi T. Tulinen. Tulisen luulisi lämmittävän juuri sopivasti.

Langat häntä varten ostin Lankamaailmaan saamallani lahjakortilla ja valittelen kuin itse Mielensäpahoittaja, sillä sopivaa lankaa ei myyty isommissa kerissä. Jouduin ostamaan valtavan määrän pikkukeriä, jotka ovat lankamäärään suhteutettuna paljon kalliimpia kuin isot kerät. Onneksi ne sentään olivat alennuksessa, tai ehkä vain kuvittelin alen. 

Viimeaikoina turkistarhaukset ovat olleet paljon keskustelun ja arvostelun alla, ja kannatankin kettuturkista haaveilevia neulomaan takinkauluskettunsa itse, se on eläinystävällisempää. Tosin, mitäs jos villakin tuntee?! Kalevi on toki ihan elävä kettu, ei kuolleena roikkuva nahka. Kalevin luitten tilalla on tietysti pumpulia, mutta ei hän silti ole mikään viallinen kettu, mitä nyt selkä vähän reistailee. Kaipa Kaleviltakin vierähätisi kaivellen tunti tai toinenkin, jos hänet päästäisi ulos vapaaksi. Hän kuitenkin nauttii ulkoilustaan enemmän kaulani ympärillä, jo ihan selkävikojensakin vuoksi. Onkos ihmekään jos selkää särkee, kun sillä on mittaa 160cm.

Normaalisti kaulahuivia tehdessä olisi illat kivunneet varsin pitkiksi. Onhan pitkän, suoran, tasaisen ja yksivärisen työn neulominen melko pitkäveteistä. Kalevin vartalon neuloinkin luokkakaverini neulekoneella – suurta huijausta ehkä, mutta eipähän tarvinnut nivelten lukita itseään liian neulomisen tähden. Pään, hännän ja jalat neuloin toki ihan perinteisesti. Mitään ohjetta en taaskaan käyttänyt. 

Kalevi aiheutti suurta neulologista häiriötä. Neulomisen sijaan olisi pitänyt kirjoittaa ahkerammin opinnäytetyötä ja lukea tenttikirjaa. Opinnäytetyön kirjoittaminen vaan ei millään vedä vertoja neulomiselle. Kuinka voikin vetkutella niin, että se on vieläkin kesken! Onneksi viime viikolla vetelin tukalin ottein muutaman sivun päästäni paperille. 

Hohhoi, nyt on jo pitkään ollut talviunen kelit! Voisipa sitä vain nukkua pimeän ja kylmän ajan yli. 

Ohjeen tähän kettuun voit luullakseni ostaa Ravelrystä klikkaamalla tätä LINKKIÄ! Hermot kävivät vähän kireällä ohjetta lisätessäni enkä lopulta ole ollenkaan varma, onko se nyt siellä onnistuneesti. Infotkaa, mikäli ohjeen lataaminen ei onnistu!