Potter-sukkien toinen erä

Aiemmin omaan käyttööni tehdyt Potter-sukat herättivät ystävieni keskuudessa paljon ihailua ja haaveita omista Potter-sukista. Niinpä tein sukkia uuden satsin. Kaveripiiristäni ei näemmä löytynyt yhtään Puuskupuhia, mutta olihan sitä näissäkin jo kesälomatekemistä ihan riittämiin.

Ostin Ebaysta muovijalat ihan vain villasukkien kuvaamista helpottaakseni. Huomasin saaneeni kaksi vasenta jalkaa, mutta haitanneeko tuo. Muovijaloista oli toki sekin hyöty, että tupalogot oli helppo ommella puettuun sukkaan.

Tähän Potter-sukkasatsiin tein hieman omia sukkiani pidemmän varren. Lisäksi tuttua sukkamallia tehdessä oli hyvä testailla uusia tekniikoita. Näihin sukkiin tuli onnistunein tekemäni perinteinen kantalappukantapää, oivalsin vihdoinkin jotakin olennaista kantapäänteosta. 

Rohkelikon sukkiin tein tiimalasikantapään. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tiimalasikantapäähän sopii mainiosti Potter-sukkiin, etenkin kun kuvausrekvisiittanakin on tiimalasin sukuun kuuluva ajankääntäjä. 

Seuraavaksi sitten kohti uusia malleja ja haasteita! Kokeiltavien mallien ja ideoiden lista onkin melkoinen!

Pöllöpostia!

Jatkan hullaantumistani Potter-aiheisiin käsitöihin, mutta tällä kertaa vähemmän ilmiselvästi. Hedwigin koristamat pöllöpostisukat tunnistaa Potter-krääsäksi vain harjaantuneimmat potteristit (ja nyt myös blogini lukijat), eivätkä välttämättä hekään, joten sukkia voi erinomaisesti käyttää tilanteissa, joissa haluaa tuoda potteristisuuttaan (hieno taivutus sanalle potteristisuus, vrt. katolilaisuus) esille vain hieman. 

Aluksi sukista piti tulla kirjoneulesukat, joissa olisi ollut varressa pöllöt ja kirjekuorien tilalla noidankattiloita, sekä jalkaterässä salamoita ja silmälaseja. Sain jopa sellaisen sukan valmiiksi, mutta tein noidankattiloista liian kireitä ja sukka ei mahtunut kantapään yli jalkaan lainkaan. Niinpä purkasin ja samalla yksinkertaistin ideaa säästääkseni hermojani. Kirjoneuleena siis tällä kertaa vain kirjekuoret ja Hedwigin siipipilkut. 

Feeniks ikkunassa

En näemmä sittenkään osaa pysyä poissa täältä. Tällä kertaa en siis edes lupaa, että tämä olisi viimeinen päivitys ennen joulua, vaikka saattaa toki olla. 

Minulla ei ollut lapsena Funny Window -värejä (niitä sellaisia ihanan kamalan tahmeita, joilla saa tehtyä ikkunoihin siirtokuvia, jotka sitten vanhempien riemuksi eivät pidemmän ajan kuluttua lähdekään irti), joten korjasin tilanteen leikkimällä väreillä näin aikuisiällä. En sitten kuitenkaan lähtenyt yrittämään tämän 50x70cm kokoisen teoksen siirtämistä pleksistä ikkunaan ensinäkään siksi, että en usko sen tuossa koossa siirtyvän ehjänä ja toisekseen siksi, että asun vuokralla ja seuraava vuokralainen saattaa mieluummin katsoa ikkunastaan pällisteleviä bussimatkustajia kuin feenikslintua. Teos on nyt siis kehyksissä nojallaan ikkunaa vasten. Tuohon voisi vielä tehdä jonkun sopivanpituisen verhon, sälekaihtimet eivät näytä kovin tyylikkäiltä tämän kanssa. 

Koko työn alkuperäinen tarkoitus oli käyttää nukkekotiaskarteluista (kyllä, minulla on sellainenkin) yli jäänyt väri, mutta havaitsin värit erittäin riittoisaksi – jopa sinistä jäi vielä! Kuvan aihevalintaan vaikutti olemassa olevat värit, sillä en tiennyt miten ne käyttäytyisivät sekoittaessa ja värit oli sitä paitsi helpompi pursottaa pleksille suoraan pullosta eikä levitellä kippoja ja pensseleitä. Pleksin päällä sekoitin sitten punaista ja keltaista toisiinsa tuodakseni hieman eloa linnun sulkiin.

Linnun kuvan piirsin läpi, sillä olen hyvin harvoin tyytyväinen omiin piirroksiini ja tätä pitäisi sentään katsella omassa kodissa. Kuva on Harry Potter -värityskirjasta (Feeniks Fawkes), josta otatin kopion (hyihyi) ja suurennutin. Pyrstösulat ovat sentään omaa käsialaani, sillä ne eivät mahtuneet tulostuksessa paperille. Myös puusta ja tietenkin värityksestä kiitän itseäni!

Tässä vielä maalaus valkoista taustaa vasten. Ikkunan valo syö hieman värien intensiivisyyttä, mutta tuleepahan samalla valoa tämän läpi sisällekin (se vähä mitä näin joulukuussa yleensäkään on). Ilman tätä kun olisin bussitirkistelijöiden pelossa aina verhot täysin kiinni. 

Harry Potter -sukkapaljous

Lupailin lisää Potter-aiheisia neulomuksia jo heinäkuussa – tässä niitä nyt vihdoin tulee. Tämä sukkaryhmä oli tuloillaan jo silloin heinäkuussa, mutta vasta nyt ne ovat valmiit. Sukat ovat olleet neulottuina jo kauan, valmistumista viivästytti vain laiskuuteni logojen kiinniompeluun. Logot olen tehnyt Vimman kankaanpainannassa jo ennen kuin tiesin mihin niitä käyttäisin. 

Luihuisen sukat valmistuivat ensin. Lanka on samaa kuin heinäkuussa tekemässäni kaulahuivissa. Tarkoitus oli tehdä koko sukat huivin jämälangasta, mutta toinen sukka jäi ihan muutamaa riviä vajaaksi ja jouduinpa sitten ostamaan vielä yhden kerän saadakseni nämä valmiiksi. 

Korpinkynnen sukissa on samaa harmaata kuin Luihuisen sukissa, vaikka kirjojen mukaan Korpinkynnen värit ovatkin sininen ja kupari. Kuparinväristä lankaa vain ei tahdo löytyä, kaikki ovat aina lähempänä oranssia. Leffoissa tosin Korpinkynnelläkin on harmaata, joten eivät nämä kovin kamalasta uskottavuusongelmasta kärsi.

Puuskupuh-sukkien lankaan olen tosi tyytyväinen. En oikeastaan ole suuri keltaisen ystävä, mutta tämä sävy on melko rauhallinen ja maanläheinen, joten ehkäpä nämäkin päätyvät joskus jalkaani.

Rohkelikko-sukkiin jouduin purkamaan vanhat säärystimeni, sillä tummanpunaista lankaa ei tahtonut löytyä millään. Se taitaa olla kausiväri. Kirkkaanpunaista on toki tarjolla aina, mutta en halunnut sitä. Rohkelikon kultaisiin tehosteraitoihin käytin samaa keltaista kuin Puuskupuh-sukkiin. 

Kaikkia lankoja jäi sen verran yli, että päätin tehdä vielä Tylypahka-sukat. Nämä ovat niihin päiviin, kun en tiedä mihin tupaan kuuluisin.

Koen kuuluvani eniten Luihuiseen tai Korpinkynteen ja siksi uskon niiden sekä Tylypahka-sukkien tulevan eniten käyttöön. Voin kuitenkin pukea jalkaani sukat tästä lähtien fiiliksen mukaan. Minun ei tarvitse olla aina luihuinen. Jonakin päivänä saatan kokea kuuluvani Rohkelikkoon tai voin pukea sukat sen mukaan, millaisia luonteenpiirteitä itseeni sinä päivänä tarvitsen. 

Harry Potter -miitti

Menetin tänään Harry Potter -miittineitsyyteni, eli poistuin ensimmäistä kertaa kotikomerostani olemaan täydellisen julkisesti Harry Potter -nörtti. Tapahtumaa varten oli tietysti valmistettava teemaan sopiva asukokonaisuus. Niinpä neuloin huivin ja ompelin hameen. 

Tekemiäni Tylypahkan koulun ja tupien logoja löytyikin jo ennalta laatikoistani, joten huivi sai vielä asiaankuuluvat kangasmerkit. 

Kankaan hameeseen sain Mummilta jo kauan sitten, kun en vielä edes tiennyt mitä siitä syntyisi. Ompelin hameen päivässä (päivää ennen miittiä, hyvä minä!) ja tajusin illalla myöhään, ettei minulla ole vetoketjuja. Ainoa vahingossa johonkin säästynyt sopivan mittainen ketju sattui olemaan valkoinen, joten se nyt vilkkuu sitten vähän. Ehkä voin vaihtaa ketjun joskus jos katson tarpeelliseksi.  Hameessa on myös tasku taikasauvaani varten, joka on muuten aito kopio Fenrir Harmaaselän sauvasta.

Neljästä tuvasta en ole koskaan osannut jakaa itseäni mihinkään täysin. Tänään olin Luihuinen, mutten ihmettelisi, vaikka lajitteluhattu tosipaikan tullen laittaisi minut johonkin muuhun tupaan. Toisaalta Luihuinen tuntui aika oikealta, olenko minä Luihuinen? Tässä taistelen Rohkelikkoa vastaan!

Lähiaikoina on tulossa myös muuta Potter-aiheista! ;)