Kuva

Kuva

maanantai 22. toukokuuta 2017

Hohtavat Hattivatit


Blogissa on ollut pitkään hiljaista. Moni projekti on kesken eikä näytä valmistuvan. Lisäksi olen kehitellyt hääparisukille ohjetta, joka on vienyt suunniteltua kauemmin. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja vältelläkseni tenttiin lukemista tein valmiiksi edes yhden keskeneräisen projektin. Nämä säärystimet ovat olleet jo kauan neulottuna, mutta vailla Hattivatti-yksityiskohtia. Säärystimet itse ovat neulotut. Hattivattien kädet on virkattu ja silmät ommeltu.

Lanka on valitettavasti akryylia, mutta valikoitui tähän projektiin heijastavuutensa vuoksi. Hattivatti-säärystimet ovat siis päivänvalossa tavalliset valkoiset, mutta hohtavat pimeässä valon osuessa niihin. Sopivat siis syys- ja talvipimeyteen, mutta toivotaan nyt tulevan kesän olevan edes valoisa, vaikka lämmöstä en enää herättelekään suuria toiveita.  Nämä säärystimet oli hauska toteuttaa, mutta en ole varma tuleeko minun käytettyä niitä itse. Kukahan nämä huolisi?

perjantai 24. maaliskuuta 2017

Luentoneulontaa


Kaiken kirjo- ja pintaneuleen jälkeen neuloin vaihteeksi jotain hyvin yksinkertaista ja helppoa. Yksinkertaista putkiloa pääsi koristamaan leveä joustopitsinauha ja lopputuloksena syntyi säärystimet.

 
Säärystimet ovat siis kauttaaltaan 2o 2n -resoria. Nauhakujan kohdalla neuloin muutaman kerroksen pelkkää oikeaa ja nauhaa varten reiät. Tällainen yksinkertainen ja ajatustyötä vaatimaton neuletyö on hyvä ottaa mukaan luennoille. Säärystimet on siis lähes kokonaan neulottu erinäisissä luentosaleissa.
 
Haluan varuiksi vielä hieman puolustella luentoneulontaa! Luennolle otan mukaan aina jonkin yksinkertaisen ja helpon työn, jonka voin laskea käsistäni koska tahansa kirjoittaakseni jotakin ylös. Puolitoista tuntia kestävä luento on pitkä aika keskittyä ja ilman neuletta tunnustan varsin usein vaipuvani kännykkäni uumeniin viimeistään puolessa välissä. Kännyköidessäni kuuntelemisesta ei enää tule yhtään mitään. Neuloessa käsilläni on tekemistä, mutta korvani pysyvät aiheessa. Samalla neule pysyy hyvänä motivaattorina ylipäätään saapua joillekin luennoille ;)

keskiviikko 1. maaliskuuta 2017

Autumn Borealis -polvisukat



Näin maan ollessa taas märkä, liukas ja loskainen, muistellaanpa hetki syksyn kauneutta! Nämä sukat eivät nyt valmistumisellaan todellakaan osuneet syksyn sesonkiaikaan, mutta minkäs teet. Idea sukkiin tuli syksyllä. Ensimmäinen sukkakin valmistui sentään viime vuoden puolella, mutta kohtasin sen ikuisuusongelman, ettei sukan parin tekeminen nappaa yhtään, ei yhtään!

Oikeastaan olen tehnyt jo kolme tällaista sukkaa. Ensimmäinen oli mustalla pohjalla, kunnes huomasin ettei Polaris-langan violetti näy mustasta riittävästi eikä kuvio päässyt oikeuksiinsa. Ensimmäisen version tein lisäksi tavallisena kirjoneuleena ja olin melko pulassa pitkien langanjuoksujen kanssa. Sukka ei meinannut mahtua edes jalkaani, sillä kyseinen kirjoneule ei joustanut yhtään, kuten kirjoneuleella on tapana. Kokeilinkin sitten seuraavaksi tällaista verkko-onteloa, joka sitoo langanjuoksut, mutta ei näy lainkaan sukan oikealle puolelle ja lisäksi joustaa aivan kuin kirjoneuleeton sukka! 

Sukat ovat toistensa peilikuvat, mutta sillä ei ole väliä, kumman sukan pukee kumpaan jalkaan!
 
Jos lukijoillani on kiinnostusta tehdä omat Autumn Borealis -sukat ja kenties kokeilla verkko-onteloakin, ohje löytyy Ravelrysta pikkusummaa vastaan. Tässä LINKKI sukkien ohjeeseen. 
 
Mukavaa keväänodotusta, kyllä se syksykin sieltä taas saapuu!

sunnuntai 12. helmikuuta 2017

Lämpimät jalat – lämpimät tunteet!

Juhlapukuja mukailevat sukat hääparille!

Morsiamen sukissa on pintaneuleena palmikkoa ja valepalmikkoa. Napitus aukeaa oikeasti. Nappien suhteen tosin kärsin valinnanvaikeudesta. Timanttinapit olivat todella kalliit, mutta halusin ne silti! Päätin siis ostaa niitä vain sukkien yläosaan ja valitsin kaveriksi halvemmat, sievät ja melko neutraalit napit. 

Sulhasen sukissa on kaksinkertainen varsi: kauluspaita ja puvun takki. Napit ja rusetit ovat vain koristeena.

Paketoin sukat vain lahjanauhalla kortin kera.

lauantai 11. helmikuuta 2017

Mäyräkoiralapaset


Ystävilleni suunnatuissa valmistujaislahjoissa on näemmä aina sellaista pientä ironiaa, etteivät lahjat valmistu ajoissa. Tällaiset lapaset kuitenkin pääsivät vain puoltatoista viikkoa myöhässä lämmittämään valmistuneen serkkuni käsiä.

Resori ja kärki on neulottu normaalisti, mutta lapasen keskiosa on tehty onteloneuleena. Onteloneule on kaksinkertaisena ja kaksipuolisena neulottua, ja se on kovin kätevä lankojenkuljetuskeino kirjoneuleissa, joissa lankoja joutuu kuljettamaan pitkiä matkoja. Tässä suunnittelemassani mäyräkoirakuviossa lanka joutui välillä kiertämään lähes koko lapasen ympäri ennen kuin sitä tarvittiin taas. Niinpä oli näppärää neuloa takana kulkevalla langalla samaa kuviota vastakkaisissa väreissä. Käytännössä näissä ei siis ole yhtään langanjuoksua! 

Tämä viikonloppu juhlitaan toisenlaisissa merkeissä, siitä lisää myöhemmin ;)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Hevoshapsukkeet ja ratsastusviitta


Blogi on tainnut olla vähän hiljaiselolla. Olen vaihteeksi neulonut ja ommellut niin montaa asiaa yhtä aikaa, ettei mitään oikeastaan ole valmistunut aikoihin. Nyt kuitenkin väsäsin Tuli-hepalle koristehapsukkeet Iranilaiseen soturihevostyyliin. Samalla väsäsin itselleni ratsastusviitan ystäväni isosiskon vanhasta vanhojentanssimekosta. Kaikki koristukset olivat jo valmiina ja vanha helma muotoutui muutamalla uudella ompeleella kivaksi viitaksi! Näppärää!


Hapsukkeet ovat villalankaa. Suitsiin kiinnitettävät tupsut ovat kiinni klipsillä ja kaulahapsukkeen voi kiinnittää solmimalla joko satulaan tai vain kaulan yli itse itseensä. 


Kaulahapsukkeen eteen laitoin jokin aika sitten kokeeksi virkkaamani ruusun. Muuten koristus on neljällä letitettyä villalankaa. Oli melko takkuuntuvaista letittää tällaista pitkää pätkää, meinasi ihan hermot mennä!

Kuitenkin lopputulemana sekä hapsut että viitta näyttävät varsin kivoilta!

Kuvista iso kiitos Katariina Albrecht!

lauantai 31. joulukuuta 2016

Joululahjojen satoa 6: Ratsastusjousiampujan käsineet (osa 3)


Tämän vuoden lahjoista viimeisinä esittelen jälleen kerran yhdet jousiammuntalapaset. Oikeasti nämä ovat jo neljännet tekemäni jousiammuntalapaset. Yhdet jäivät välistä kuvaamatta, kun menivät jo omistajalleen. Ne olivat tummansiniset ilman koristuksia. Tässä vaaleansiniset hoitohevoseni omistajalle. Lapasissa on kuva hänen kahdesta hevosestaan. Yksi muualla asuva hänen hevosistaan puuttuu, mutta minkäs teet, jos ihmisellä on kolme hevosta mutta vain kaksi kättä!

Hepan kuvat on tehty silmukoita jäljentämällä. Valkoisen langan jouduin purkamaan vanhasta virkkaustyöstäni ja se kihartui ja oli myös sinistä lankaa hieman ohuempaa. Sininen paistaa näistä syistä hieman valkoisen läpi, mutta ei oikeastaan häiritsevästi. Hevosen ruutukaavion kaivelin Googlesta. Tein kuvaan pieniä muutoksia silmukoidessani.  


Hyvää uutta vuotta!