Äiti valitti vanhojen kotitossujensa kuluvan puhki, joten sain vihdoinkin syyn kokeilla tennarisukkia. En ole aiemmin saanut aikaiseksi, sillä itse käytän villasukkia sisätilojen lisäksi myös kengän sisässä, eikä nämä tuon virkatun osan ja kaksinkertaisen nyörityskohdan takia oikein mahdu kenkiin. Nämä ovat menossa siis ennakkojoululahjaksi äidille. Olen muuten aloittanut jo joululahjojenkin teon, mutta kuten aiemminkin, esittelen joululahjat vasta joulun jälkeen. Nämä ovat nyt poikkeus siksi, että äiti saa nämä jo ennakkoon vanhojen tossujen puhkikulumisesta johtuen. Ei ole kiva pärjätä ilman tossuja jouluun asti, jos on tottunut sellaisia käyttämään!
Lankana on Novitan 7 veljestä -langan jämiä – kerrankin onnistuin käyttämään yhden jämälangan loppuun niin, ettei sitä jäänyt yhtään, mutta ei loppunut keskenkään! Punainen lanka puolestaan on Lankamaailman Viking Raggenia. Ihanan pehmeää lankaa, joka on viihtynyt varastoissani varsin kauan. En ole tiennyt mitä tehdä langasta, joka on 70% villaa, eikä ehkä kestä normaaleissa sukissa. Näitä sukkia tai tossuja kun ei laiteta kenkiin ja pohjakin on nahkavahvistettu, toivon langan kestävän tässä käytössä edes yhtä kauan kuin äidin edeltävät tossut.
En käyttänyt näihin tossuihin mitään valmista ohjetta. Olen kuitenkin lukenut, että monella tennarisukkia tehneillä on ollut pohjan kanssa ongelmia, sillä siitä ei ole saatu virkattua oikean kokoista tai oikean mallista. Minä leikkasin suoraan nahasta pohjallisen muotoisen palasen, rei'itin nahan reunat ja virkkasin sille reunan. Kätevät sisätossut siksikin, että ne eivät liu'u! Ensimmäiseen tossuun en löytänyt nahkapaskaani (pahoittelen, mutta kun se on tuon niminen!) mistään, joten leikkasin reiät käyttäen terävää puukkoa ja pieniä saksia. Peukaloni tuntui vähän puutuvalta pitkäaikaisen leikkaamisen takia, mutta päätin urhoollisesti leikata reiät loppuun. Tämän jälkeen peukaloni olikin sitten tunnoton. Pian on mennyt viikko, eikä peukaloni tunne vieläkään mitään. Sentään se toimii muuten normaalisti, ehkä tuntokin joskus parantuu! Toista sukkaa varten löysinkin nahkapaskani siitä työkalulaatikosta, josta olin jo kolmesti katsonut. Sekin vain alkaa olla vähän tylsynyt ja vaatii kamalasti voimaa, eikä voimantarve ole mukava yhdistettynä äärimmäisen epämukavaan puristuskahvaan. Kuka insinööri ylipäätään on keksinyt laitteen, jonka toimivuus perustuu vipu- ja puristusvoimaan, mutta kohta josta pitäisi puristaa on todella epämukava käteen?! Nahkapaskalla rutisteltuna reikien teko ei sentään aiheuttanut lisää tunnottomia sormia.
Seuraaville tennarisukille olisi jo kysyntää ja minulla olisi tuotekehittelyideoitakin, mutta taitanen kuitenkin odottaa peukaloni heräämistä ennen seuraavien tennarisukkien tekoa. Toivottavasti peukalo herää. On melko metkaa tehdä muistiinpanoja luennoilla, kun etusormi sanoo, että kyllä se kynä on kädessä, mutta peukalo ei ole asiasta yhtään varma!
