Hohtavat Hattivatit

Blogissa on ollut pitkään hiljaista. Moni projekti on kesken eikä näytä valmistuvan. Lisäksi olen kehitellyt hääparisukille ohjetta, joka on vienyt suunniteltua kauemmin. Tänään otin itseäni niskasta kiinni ja vältelläkseni tenttiin lukemista tein valmiiksi edes yhden keskeneräisen projektin. Nämä säärystimet ovat olleet jo kauan neulottuna, mutta vailla Hattivatti-yksityiskohtia. Säärystimet itse ovat neulotut. Hattivattien kädet on virkattu ja silmät ommeltu.

Lanka on valitettavasti akryylia, mutta valikoitui tähän projektiin heijastavuutensa vuoksi. Hattivatti-säärystimet ovat siis päivänvalossa tavalliset valkoiset, mutta hohtavat pimeässä valon osuessa niihin. Sopivat siis syys- ja talvipimeyteen, mutta toivotaan nyt tulevan kesän olevan edes valoisa, vaikka lämmöstä en enää herättelekään suuria toiveita.  Nämä säärystimet oli hauska toteuttaa, mutta en ole varma tuleeko minun käytettyä niitä itse. Kukahan nämä huolisi?

Joululahjojen satoa 4: Spiderman-sormikkaat

Tulipa huonolaatuinen kuva. Nämä sormikkaat valmistuivat viimeisenä, mutta näidenkään kanssa ei tullut kiire! Sormikkaat olivat valokuvattuna aatonaattona klo 19!

Nämä sormikkaat ovat isälleni, joka ei välttämättä ole suuri Spiderman-fani (hän taitaa kannattaa Batmania). Olin lapsena huolissani siitä, ettei isälläni ole lempinimeä, joten kysyin "Miksi sua sitten sanottiin, Spidermaniksi vai?!" Etenkin näin aikuisiällä tämä Spiderman-vitsi on alkanut nostaa päätään. Aikuiselle miehelle ei kuitenkaan kovin selkeästi juuri Spidermaniin viittaavia lapasia uskaltanut tehdä. Vieläpä kirkkaanpunaisena,  sillä isäni suosii tummia sävyjä ulkovaatetuksessaan. Spidermaniin viittaakin siis vain värimaailma ja seittikuviota muistuttava sininen kerrosrivinousukuvio (en jaksanut ryhtyä kirjoneuleeseen, vaikka sillä olisi varmasti saanut selkeämmän seittikuvion). Ajattelin ensin tehdä vielä hämähäkin sormikkaiden kämmenselälle, mutta a) laiskistuin b) totesin paremmiksi ilman. Sen sijaan virkkasin pienen irtonaisen hämähäkinseitin sormikkaiden mukana paketoitavaksi. Se on todennäköisesti täysin turha, mutta eipä sen tekemiseen kauaa mennyt ja se viittaa hämähäkkeihin siltä varalta, että sormikkaiden värimaailmasta jää vitsi ymmärtämättä. 

Kokoa oli vaikea arvioida. Yritin etsiä ohjetta miehen sormikkaisiin, mutta löysin lähinnä vain naisten sormikkaisiin tai sitten miehille, mutta ohuesta langasta. Päädyin lopulta tekemään sormikkaat kuten tekisin itselleni, mutta vähän paksummasta langasta ja nelosen puikoilla. Toivoin, että mikäli sormikas on minun käteeni hieman löysä, menee se isäni käteen hyvin. 

Sormikkaiden tekoa en voi suositella kenellekään, joka inhoaa langanpätkien päättelemistä. Hirveä vaiva! 

Tässä vielä isäni ottama kuva sormikkaasta hänen kädessään. Näyttäisi olevan sopivaa kokoa!

Joululahjojen satoa 2: Lapsen yksisarvishuivi

Kukapa ei haluaisi omaa yksisarvista? Tämä valkoinen kaveri sateenkaariharjalla pääsee lämmittämään 6-vuotiaan lapsen kaulaa. Yksisarvishuivissa on tosin sekin ilo, että vaikka se ei koskaan päätyisi kaulaan asti, pääsee se silti varmasti mukaan leikkeihin!

Yksisarvisella on virkatut kaviot. Muuten se on kokonaan neulottu.

Tennarisukat (osa 2)

Juuri kun pääsin sanomasta, etten kyllä hetkeen tee enää tennarisukkia, niin valmentajaltani tuli pyyntö moisiin. Sovimme vaihtokaupat: sukat ratsastustuntia vastaan. Edellisten tennarisukkien teosta vaurioitunut peukaloni on sentään jo lähes normaali, eikä näiden teko vaurioittanut sitä entisestään, sillä lainasin äidiltä hänen nahkapaskaansa. Se on todella vanha  (varmaan kahdesti minun ikäiseni) ja kärsinyt, mutta silti paljon parempi kuin minun melko uusi tai ainakin vähän käytetty vastaava. Joistain asioista kyllä selkeästi huomaa, ettei nykyään tehdä yhtä kestävää ja hyvää tavaraa kuin ennen. Langankin laatu on huonontunut. Tein nämä Novitan 7 veljeksestä ja jouduin jatkuvasti nyppimään epämääräisiä karvoja ja heiniä langasta. Suosin enemmän Lankamaailman lankoja, mutta Novitaa on niin helppo ostaa. Muita lankoja ostaakseen pitä oikein ottaa asiakseen lähteä ostamaan lankaa, mutta Novitaa saa kaikkialta.

Äitini nahkapaskalla yhden nahkapohjan rei'ittämiseen meni alle puoli tuntia. Omallani rei'ittämiseen olisi kulunut paljon kauemmin ja lisäksi olisin kärsinyt tuskasta koko käsivarressani. Olisipa kiva, jos äiti unohtaisi tuon nahkapaskan olevan minulla lainassa! Täytynee se kuitenkin palauttaa...

Pohjasta tein näihin tossuihin hieman erilaisen. Ensimmäisiin tossuihini virkkasin pohjaan yhden mustan raidan, mutta näihin tein mustat viivat jälkikäteen. Ne tulivat ehkä aavistuksen liian kireiksi. Tein sekä sukka- että pohjaosan koossa 39, mutta mustat viivat kiristävät näitä ja pelkään näiden siksi jääneen pienemmiksi. Oikean koon tekemistä vaikeutti sekin, että oma jalkani on kokoa 36 ja pohja on kivampi ommella sukan ollessa jalassa. Siten pohjan saa varmuudella oikeaan kohtaan eikä huomaamattaan voi ommella koko sukan läpi niin, ettei se menekään enää jalkaan. Minulla on toki noita muovijalkojakin, mutta pohjan ollessa tasainen, varpistavassa asennossa olevat muovijalat eivät ole tässä avuksi. Niinpä jouduin pukemaan sukan omaan jalkaani ja toivomaan parasta. Sunnuntaina saan tietää onko koko sopiva!

Tennarisukat

Äiti valitti vanhojen kotitossujensa kuluvan puhki, joten sain vihdoinkin syyn kokeilla tennarisukkia. En ole aiemmin saanut aikaiseksi, sillä itse käytän villasukkia sisätilojen lisäksi myös kengän sisässä, eikä nämä tuon virkatun osan ja kaksinkertaisen nyörityskohdan takia oikein mahdu kenkiin. Nämä ovat menossa siis ennakkojoululahjaksi äidille. Olen muuten aloittanut jo joululahjojenkin teon, mutta kuten aiemminkin, esittelen joululahjat vasta joulun jälkeen. Nämä ovat nyt poikkeus siksi, että äiti saa nämä jo ennakkoon vanhojen tossujen puhkikulumisesta johtuen. Ei ole kiva pärjätä ilman tossuja jouluun asti, jos on tottunut sellaisia käyttämään!

Lankana on Novitan 7 veljestä -langan jämiä – kerrankin onnistuin käyttämään yhden jämälangan loppuun niin, ettei sitä jäänyt yhtään, mutta ei loppunut keskenkään! Punainen lanka puolestaan on Lankamaailman Viking Raggenia. Ihanan pehmeää lankaa, joka on viihtynyt varastoissani varsin kauan. En ole tiennyt mitä tehdä langasta, joka on 70% villaa, eikä ehkä kestä normaaleissa sukissa. Näitä sukkia tai tossuja kun ei laiteta kenkiin ja pohjakin on nahkavahvistettu, toivon langan kestävän tässä käytössä edes yhtä kauan kuin äidin edeltävät tossut. 

En käyttänyt näihin tossuihin mitään valmista ohjetta. Olen kuitenkin lukenut, että monella tennarisukkia tehneillä on ollut pohjan kanssa ongelmia, sillä siitä ei ole saatu virkattua oikean kokoista tai oikean mallista. Minä leikkasin suoraan nahasta pohjallisen muotoisen palasen, rei'itin nahan reunat ja virkkasin sille reunan. Kätevät sisätossut siksikin, että ne eivät liu'u! Ensimmäiseen tossuun en löytänyt nahkapaskaani (pahoittelen, mutta kun se on tuon niminen!) mistään, joten leikkasin reiät käyttäen terävää puukkoa ja pieniä saksia. Peukaloni tuntui vähän puutuvalta pitkäaikaisen leikkaamisen takia, mutta päätin urhoollisesti leikata reiät loppuun. Tämän jälkeen peukaloni olikin sitten tunnoton. Pian on mennyt viikko, eikä peukaloni tunne vieläkään mitään. Sentään se toimii muuten normaalisti, ehkä tuntokin joskus parantuu! Toista sukkaa varten löysinkin nahkapaskani siitä työkalulaatikosta, josta olin jo kolmesti katsonut. Sekin vain alkaa olla vähän tylsynyt ja vaatii kamalasti voimaa, eikä voimantarve ole mukava yhdistettynä äärimmäisen epämukavaan puristuskahvaan. Kuka insinööri ylipäätään on keksinyt laitteen, jonka toimivuus perustuu vipu- ja puristusvoimaan, mutta kohta josta pitäisi puristaa on todella epämukava käteen?! Nahkapaskalla rutisteltuna reikien teko ei sentään aiheuttanut lisää tunnottomia sormia.

Seuraaville tennarisukille olisi jo kysyntää ja minulla olisi tuotekehittelyideoitakin, mutta taitanen kuitenkin odottaa peukaloni heräämistä ennen seuraavien tennarisukkien tekoa. Toivottavasti peukalo herää. On melko metkaa tehdä muistiinpanoja luennoilla, kun etusormi sanoo, että kyllä se kynä on kädessä, mutta peukalo ei ole asiasta yhtään varma!

Virkattu kolmiohuivi

Aiemmin tekemästäni Kettu-huivista jäi lankaa melko paljon yli, sillä hamstrasin kaiken varalta todella monta kerää. Yli jääneestä langasta virkkasin tämän kolmiohuivin, lankaa tosin jäi vieläkin yli. Toisaalta tämä väri on mielestäni hyvin kaunis – ei siis haittaa lainkaan,  että lankaa on edelleen jemmassa. 

Tämä on toinen virkkaamani käsityö, jonka esittelen blogissani. Lapsena olen tosin virkannut paljon enemmän kuin neulonut. Myös edellinen blogissa esitelty virkattu asia (paita) oli verkkokuvioinen. Ehkäpä siksi, että verkkoa on niin helppoa ja nopeaa tehdä, ja jälkikin on ihan kaunis. Joskus voisi opetella virkkaamaan jotain pitsimäisempää, mutta se vaatisi todennäköisesti jonkin ohjeen, joiden katsomiselle olen allerginen. Tämä huivi meni syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka ei suostunut poseeraamaan huivi kaulassaan, koska hän oli pukeutunut keväiseen ja mutaiseen mökkisäähän sopivaan haalariin, joka taas ei sopinut yhteen huivin kanssa. 

Virkattu verkkoneule

Tällainen villapaita syntyi kun olisi pitänyt lukea tentteihin ja kirjoittaa esseitä. Syytän tällä kertaa kuvan huonolaatuisuudesta marraskuun lisäksi kameran itselaukaisijaa; se ei osaa tarkentaa. 

Paita koostuu kolmesta putkena virkatusta osasta ja oli maailman helpoin tehdä. Käytännössä pelkkää ketjusilmukkaa, joka muutaman silmukan välein kiinnitetään edelliseen kerrokseen. Vain koon arvioiminen oli jälleen hankalaa. Ensin tuli liian pieni, joten aloitin alusta ja tein leveämmän. Nyt paita on istuva, mutta haaveilin kyllä isosta löllöpaidasta... Minkä kokoinen minä oikein olen?!

Lähiaikoina on tulossa vielä kaverille villasukat ja sitten keskityn tekemään joululahjoja (tällee ajoissa, kröhöm) ja esittelen lahjajutut sitten vasta joulun jälkeen. Hauskaa joulunodotusta kaikille!