Joululahjojen satoa 2: Lapsen yksisarvishuivi

Kukapa ei haluaisi omaa yksisarvista? Tämä valkoinen kaveri sateenkaariharjalla pääsee lämmittämään 6-vuotiaan lapsen kaulaa. Yksisarvishuivissa on tosin sekin ilo, että vaikka se ei koskaan päätyisi kaulaan asti, pääsee se silti varmasti mukaan leikkeihin!

Yksisarvisella on virkatut kaviot. Muuten se on kokonaan neulottu.

Virkattu kolmiohuivi

Aiemmin tekemästäni Kettu-huivista jäi lankaa melko paljon yli, sillä hamstrasin kaiken varalta todella monta kerää. Yli jääneestä langasta virkkasin tämän kolmiohuivin, lankaa tosin jäi vieläkin yli. Toisaalta tämä väri on mielestäni hyvin kaunis – ei siis haittaa lainkaan,  että lankaa on edelleen jemmassa. 

Tämä on toinen virkkaamani käsityö, jonka esittelen blogissani. Lapsena olen tosin virkannut paljon enemmän kuin neulonut. Myös edellinen blogissa esitelty virkattu asia (paita) oli verkkokuvioinen. Ehkäpä siksi, että verkkoa on niin helppoa ja nopeaa tehdä, ja jälkikin on ihan kaunis. Joskus voisi opetella virkkaamaan jotain pitsimäisempää, mutta se vaatisi todennäköisesti jonkin ohjeen, joiden katsomiselle olen allerginen. Tämä huivi meni syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka ei suostunut poseeraamaan huivi kaulassaan, koska hän oli pukeutunut keväiseen ja mutaiseen mökkisäähän sopivaan haalariin, joka taas ei sopinut yhteen huivin kanssa. 

Villainen kettu – Kalevi T. Tulinen

Jipii! Kaupunkini talveen tulikin lunta! Ainakin vähän ja vähäksi aikaa, saisi olla enemmänkin. Ihan näin kylmää tosin en tilannut. Kaulaani lämmittämään syntyi villainen kettu nimeltään Kalevi T. Tulinen. Tulisen luulisi lämmittävän juuri sopivasti.

Langat häntä varten ostin Lankamaailmaan saamallani lahjakortilla ja valittelen kuin itse Mielensäpahoittaja, sillä sopivaa lankaa ei myyty isommissa kerissä. Jouduin ostamaan valtavan määrän pikkukeriä, jotka ovat lankamäärään suhteutettuna paljon kalliimpia kuin isot kerät. Onneksi ne sentään olivat alennuksessa, tai ehkä vain kuvittelin alen. 

Viimeaikoina turkistarhaukset ovat olleet paljon keskustelun ja arvostelun alla, ja kannatankin kettuturkista haaveilevia neulomaan takinkauluskettunsa itse, se on eläinystävällisempää. Tosin, mitäs jos villakin tuntee?! Kalevi on toki ihan elävä kettu, ei kuolleena roikkuva nahka. Kalevin luitten tilalla on tietysti pumpulia, mutta ei hän silti ole mikään viallinen kettu, mitä nyt selkä vähän reistailee. Kaipa Kaleviltakin vierähätisi kaivellen tunti tai toinenkin, jos hänet päästäisi ulos vapaaksi. Hän kuitenkin nauttii ulkoilustaan enemmän kaulani ympärillä, jo ihan selkävikojensakin vuoksi. Onkos ihmekään jos selkää särkee, kun sillä on mittaa 160cm.

Normaalisti kaulahuivia tehdessä olisi illat kivunneet varsin pitkiksi. Onhan pitkän, suoran, tasaisen ja yksivärisen työn neulominen melko pitkäveteistä. Kalevin vartalon neuloinkin luokkakaverini neulekoneella – suurta huijausta ehkä, mutta eipähän tarvinnut nivelten lukita itseään liian neulomisen tähden. Pään, hännän ja jalat neuloin toki ihan perinteisesti. Mitään ohjetta en taaskaan käyttänyt. 

Kalevi aiheutti suurta neulologista häiriötä. Neulomisen sijaan olisi pitänyt kirjoittaa ahkerammin opinnäytetyötä ja lukea tenttikirjaa. Opinnäytetyön kirjoittaminen vaan ei millään vedä vertoja neulomiselle. Kuinka voikin vetkutella niin, että se on vieläkin kesken! Onneksi viime viikolla vetelin tukalin ottein muutaman sivun päästäni paperille. 

Hohhoi, nyt on jo pitkään ollut talviunen kelit! Voisipa sitä vain nukkua pimeän ja kylmän ajan yli. 

Ohjeen tähän kettuun voit luullakseni ostaa Ravelrystä klikkaamalla tätä LINKKIÄ! Hermot kävivät vähän kireällä ohjetta lisätessäni enkä lopulta ole ollenkaan varma, onko se nyt siellä onnistuneesti. Infotkaa, mikäli ohjeen lataaminen ei onnistu! 

Harry Potter -miitti

Menetin tänään Harry Potter -miittineitsyyteni, eli poistuin ensimmäistä kertaa kotikomerostani olemaan täydellisen julkisesti Harry Potter -nörtti. Tapahtumaa varten oli tietysti valmistettava teemaan sopiva asukokonaisuus. Niinpä neuloin huivin ja ompelin hameen. 

Tekemiäni Tylypahkan koulun ja tupien logoja löytyikin jo ennalta laatikoistani, joten huivi sai vielä asiaankuuluvat kangasmerkit. 

Kankaan hameeseen sain Mummilta jo kauan sitten, kun en vielä edes tiennyt mitä siitä syntyisi. Ompelin hameen päivässä (päivää ennen miittiä, hyvä minä!) ja tajusin illalla myöhään, ettei minulla ole vetoketjuja. Ainoa vahingossa johonkin säästynyt sopivan mittainen ketju sattui olemaan valkoinen, joten se nyt vilkkuu sitten vähän. Ehkä voin vaihtaa ketjun joskus jos katson tarpeelliseksi.  Hameessa on myös tasku taikasauvaani varten, joka on muuten aito kopio Fenrir Harmaaselän sauvasta.

Neljästä tuvasta en ole koskaan osannut jakaa itseäni mihinkään täysin. Tänään olin Luihuinen, mutten ihmettelisi, vaikka lajitteluhattu tosipaikan tullen laittaisi minut johonkin muuhun tupaan. Toisaalta Luihuinen tuntui aika oikealta, olenko minä Luihuinen? Tässä taistelen Rohkelikkoa vastaan!

Lähiaikoina on tulossa myös muuta Potter-aiheista! ;)