Hevoshapsukkeet ja ratsastusviitta

Blogi on tainnut olla vähän hiljaiselolla. Olen vaihteeksi neulonut ja ommellut niin montaa asiaa yhtä aikaa, ettei mitään oikeastaan ole valmistunut aikoihin. Nyt kuitenkin väsäsin Tuli-hepalle koristehapsukkeet Iranilaiseen soturihevostyyliin. Samalla väsäsin itselleni ratsastusviitan ystäväni isosiskon vanhasta vanhojentanssimekosta. Kaikki koristukset olivat jo valmiina ja vanha helma muotoutui muutamalla uudella ompeleella kivaksi viitaksi! Näppärää!

Hapsukkeet ovat villalankaa. Suitsiin kiinnitettävät tupsut ovat kiinni klipsillä ja kaulahapsukkeen voi kiinnittää solmimalla joko satulaan tai vain kaulan yli itse itseensä. 

Kaulahapsukkeen eteen laitoin jokin aika sitten kokeeksi virkkaamani ruusun. Muuten koristus on neljällä letitettyä villalankaa. Oli melko takkuuntuvaista letittää tällaista pitkää pätkää, meinasi ihan hermot mennä!

Kuitenkin lopputulemana sekä hapsut että viitta näyttävät varsin kivoilta!

Kuvista iso kiitos Katariina Albrecht!

Tilkkumekko

Paljon ompelevalle on varmaankin tuttu ongelma, että kangastilkkuja kertyy paljon. Ne ovat joko liian kivaa kangasta tai liian isoja paloja heitettäväksi pois, joten niitä kertyy kaapit täyteen. Suoritin muuton yhteydessä kangasvarastojen siivouksen, jonka oli tarkoitus olla armoton. Epäonnistuin surkeasti. Kannoin kaiken mukanani uuteen kotiin, sillä mistään en raaskinut luopua. Sitten näin ystäväni päällä mekon, joka oli tehty useammasta palasesta ja sain idean tilkkumekkoon. Pyysin oitis kaverilta mekkoa lainaksi, eikä hän sitä minulle aivan päältään riisunut, mutta toimitti lähipäivinä. Väsäsin kaavat lainamekon pohjalta, kaivoin yhteensopivimmat tilkut esiin ja ryhdyin hommiin. 

Suosin kuvausrekvisiittaa, sillä muuten en osaa olla luonteva kuvissa. Tehtävänanto "näytä nätiltä kameralle" on hyvin vaikea. On paljon helpompaa puuhailla omiaan kameran räpsyessä. Tällä(kin) kertaa kuvausrekvisiittana toimi Tulipoika, joka on jo täysin tottunut siihen, että hoitotäti pukeutuu tallille paremmin kuin kaupunkiin.

Mekon sisältämistä kankaista on havaittavissa jopa surkuhupaisa hamstraukseni kankaiden suhteen, sillä mekko sisältää:

• Mummiltani pari vuotta sitten saamaa ruskeaa satiinia, tiedä sitten kuinka vanhaa
• Ystäväni mekkoon vuonna 2008 hankittua ruskeaa puuvillaa
• Toisen ystäväni mekkoon vuonna 2010 hankittua skottiruutuvakosamettia
• Vuonna 2010 vanhojentanssimekkoa varten ostettua mustaa kangasta, josta ei sitten tullutkaan vanhojentanssimekkoani
• Viime kesänä hankkimani mekon, jota en koskaan pitänyt
• Farkut, jotka olivat liian suuret
• Vanhuuskilpailun voittajana vanhat, lapsuudenkodissani olleet liilat verhot! (Verhokankaasta huvittavaa tekee vielä se, että se lopulta oli se kangas, joka aikoinaan päätyi vanhojentanssipukuuni. Lisäksi kyseinen kangas on toiminut minulla päiväpeittona sekä omina verhoinani asunnossani. Nyt osa kankaasta päätyi mekkoon.)

Sanoisin, että olikin jo aika hankkiutua näistä eroon. Vain verhokangasta ja melkein-vanhojentanssi-kangasta jäi vielä. Lisää vastaavia tilkkumekkoja on kuitenkin varmasti tulossa, sillä tilkkuja on edelleen varsin runsaasti. Seuraava mekko tulee sitten erilaisella väriskaalalla. Seuraavaa mekkoa voisin myös hieman muotoilla istuvammaksi, tämä mekko ei ole aivan niin istuva kuin toivoisin. 

Tilkkujen hyötykäyttö jatkui Tulipojan namipussukassa. Se on kätevä kiinnittää joko vyöhön tai nuoliviineen. Enää ei tarvitse valita taskullisia vaatteita aina ratsastamaan lähtiessä. Pussukan heräsin ompelemaan yöllä – tai no aikaisin aamulla. Heräsin 4.30 ratkaistuani nukkuessani yhden neulontaan liittyvän pulman ja aivojeni päättäessä, että ratkaisua on kokeiltava välittömästi. En alkanut neuloa, mutta lähes tunnin pyörittyäni suostuin ompelemaan. Näitä voisi tehdä enemmänkin ja tuona luovana yönä keksin myös pussukoiden jatkokehittelyyn menevän idean!

Tulipoika arvosti namipussukkaansa nöyrän suloisesti naamioiden namienhamuamisen hoitotädin halailuksi.

Ratsastushame

Vein häikäilemättä hoitohevoseni omistajan, Katariinan, idean ratsastushameesta, joka pitää jalat lämpiminä ja näyttää hyvälle. Välttääkseni lisäplagiointia en erittele hameen mallin yksityiskohtia. 

Oma versioni hameesta ei näemmä reippaammassa vauhdissa enää peitä jalkojani. Onneksi oli housut alla! Katariinan hame ei vilauttele näin. Tilatkaa häneltä, jos tahdotte hyvän! 

Hame sopii kuitenkin loistavasti moneen muuhunkin puuhailuun kuin vain hevosen selkään. Tulenkin ehkä itse käyttämään tätä eniten talvisin jalkojen lämmikkeenä ihan kaupunkielämässä. Helmassa on heijastinnauhaa, joten tämä sopii mainiosti marraskuiseen koleaan pimeyteen. Mutta puhutaan siitä sitten myöhemmin, nyt nautitaan kesästä!

Hameessa on myös tasku! Siihen sopii mainiosti hepan herkut, kännykkä, norsu, autonavaimet.. Eikun... Norsu ei mahdu! Mutta muut mahtuvat! 

Myös kuvan takin olen tehnyt joskus, kauan sitten. Olin yllättynyt, että edelleen mahduin siihen ja vieläpä ilman korsettia, vaikka olen tehnyt sen aikoinani korsetin päälle puettavaksi hyvin kapeavyötäröiseksi takiksi. 

(Kuvat © Mira)

Melisandre goes Indiana Jones

Uuden Game of Thrones -kauden (jota tosin en ole vielä nähnyt!) kunniaksi pidin yhdistetyt synttärituparini mainitulla teemalla. Tätä varten ompelin kietaistavan Melisandre-mekon. Malli on oma sovellukseni omasta sovelluksestani. Tämä on kietaistava versio aiemmin tekemästäni Mother Gothel -mekosta. 

Kietaisumekko on nauhakiinnitteinen ja nauhat sidotaan mekon taakse. Mekko on kyllä täyspitkä, vaikka kuva väittää muuta. Hihojen kaavoituksen takia koko mekko nousee ylös käsien noustessa, tämä vaatii pientä tuotekehittelyä siis vielä! 

Vaikkei Melisandre mikään jousiampuja olekaan, niin pitihän sitä muutama taidekuva ottaa. Mekko on edestä hieman turhankin avonainen, hupsista hups. 

Tässä koko Game of Thrones -joukkiomme. Ygritte, Bronn, Night's Watch -tyyppi, Margaery, Catelyn ja Melisandre. 

Kuva © Katariina Albrecht, Iberico

Seuraavana päivänä jatkoin eeppistelyä mekossani ja Melisandre harrasti Indiana Jones -aktiviteetteja. Kietaistavan mekon halkio osoittautui käteväksi hevosen selässä, mutta sen sijaan tuli todettua, että mekko ei ole kaikkein sopivin jousiammuntaan. On nimittäin vasen käsi melkoisilla mustelmilla. Jousi löi ranteelle, kun varoin hihojani, vaikka normaalisti en ole saanut jouseltani osumaa. 

Kuva © Katariina Albrecht, Iberico

Sen sijaan piiskan heilutteluun mekko sopi oikein mainiosti. Tätä en tosin tule kokeilemaan hevosen selästä, en! 

Halloween: Mother Gothel

Tämän vuoden Halloween-juhlien teema oli Disney-pahikset. Minä pukeuduin Mother Gotheliksi elokuvasta Tangled (Kaksin karkuteillä). Kangasvalintani oli mielestäni juuri oikea väriltään ja kuvioltaan, mutta hyh kuinka vaikeaa ommeltavaa se oli! Ompelukoneeni kapinoi ohuita ja joustavia kankaita vastaan, joten jouduin mekon yläosan jokaiseen saumaan ompelemaan joustamattoman puuvillanauhan vain, jotta ompelukoneen tikki ei hyppisi. Helmaan sainkin käytettyä uutta saumuriani! Jos olisin hankkinut sen paria viikkoa aiemmin, olisin päässyt paljon helpommalla!

Tämä koristekuvio aiheutti pientä paniikkia. Sain sen valmiiksi noin viisitoista minuuttia ennen kuin mekkoon oli tarkoitus pukeutua. Itseasiassa vielä juhlapäivän aamuna mekossa ei ollut edes helmaa. En suinkaan jättänyt tätä viimetippaan, minut vain keskeytti liuta koulutehtäviä, jotka olin jättänyt viimetippaan. Laiskempi olisi vain ommellut jonkin kultaisen koristenauhan kaula-aukkoon, mutta jokin omituinen perfektionismin siemen vaati tällaista hullua vaivannäköä halloween-asun eteen.

 

Kiireen takia jouduin jättämään asuun kuuluvan vyön pois. En olisi millään ehtinyt ompelemaan sitä. Lopputulos on kuitenkin riittävän lähellä. Toivottavasti saan vielä tilaisuuden käyttää tätä mekkoa jossakin uudelleen. Voin ommella vyön sitten sinne.

Kuvat ovat Suomen marraskuun mukaisia: Pimeitä ja suttuisia. Pahoitteluni siitä!

Harry Potter -miitti

Menetin tänään Harry Potter -miittineitsyyteni, eli poistuin ensimmäistä kertaa kotikomerostani olemaan täydellisen julkisesti Harry Potter -nörtti. Tapahtumaa varten oli tietysti valmistettava teemaan sopiva asukokonaisuus. Niinpä neuloin huivin ja ompelin hameen. 

Tekemiäni Tylypahkan koulun ja tupien logoja löytyikin jo ennalta laatikoistani, joten huivi sai vielä asiaankuuluvat kangasmerkit. 

Kankaan hameeseen sain Mummilta jo kauan sitten, kun en vielä edes tiennyt mitä siitä syntyisi. Ompelin hameen päivässä (päivää ennen miittiä, hyvä minä!) ja tajusin illalla myöhään, ettei minulla ole vetoketjuja. Ainoa vahingossa johonkin säästynyt sopivan mittainen ketju sattui olemaan valkoinen, joten se nyt vilkkuu sitten vähän. Ehkä voin vaihtaa ketjun joskus jos katson tarpeelliseksi.  Hameessa on myös tasku taikasauvaani varten, joka on muuten aito kopio Fenrir Harmaaselän sauvasta.

Neljästä tuvasta en ole koskaan osannut jakaa itseäni mihinkään täysin. Tänään olin Luihuinen, mutten ihmettelisi, vaikka lajitteluhattu tosipaikan tullen laittaisi minut johonkin muuhun tupaan. Toisaalta Luihuinen tuntui aika oikealta, olenko minä Luihuinen? Tässä taistelen Rohkelikkoa vastaan!

Lähiaikoina on tulossa myös muuta Potter-aiheista! ;)

Kesämallisto

Kesäshortist muokkautuivat aivan tavallisista mustista kirppisfarkuista. Nyt niissä on sirkkoja, edessä henkselihakaset (sukkia tai säärystimiä varten tai ihan muuten vain) ja takana D-lenkit. Päällä oleva paita on tehdasvalmisteinen, mutta lisää persoonaa tuo itse painettu lohikäärmeen luuranko ja pitsireunus. 

Lohikäärmeluuranko teema jatkuu kesämekossa. Selkä on avoin ja takana on jokin pentagrammia etäisesti muistuttava härpäke. 

Sama kuvio tuli myös liilaan mekkoon. Tästä pidän itse enemmän. Minulla on meneillään kesäromanssi pitkiin mekkoihin ja tämä liila on mielestäni värinä kauniimpi kuin aivan kirkkaan punainen ja sopii minulle paremmin. Tässä avointa selkää koristaa nyöritys. Minulle on vielä vähän epäselvää, miksi oikein tein näihin avoimet selät: Käyttö vaatii spesiaalirintsikat!