Hevoshapsukkeet ja ratsastusviitta

Blogi on tainnut olla vähän hiljaiselolla. Olen vaihteeksi neulonut ja ommellut niin montaa asiaa yhtä aikaa, ettei mitään oikeastaan ole valmistunut aikoihin. Nyt kuitenkin väsäsin Tuli-hepalle koristehapsukkeet Iranilaiseen soturihevostyyliin. Samalla väsäsin itselleni ratsastusviitan ystäväni isosiskon vanhasta vanhojentanssimekosta. Kaikki koristukset olivat jo valmiina ja vanha helma muotoutui muutamalla uudella ompeleella kivaksi viitaksi! Näppärää!

Hapsukkeet ovat villalankaa. Suitsiin kiinnitettävät tupsut ovat kiinni klipsillä ja kaulahapsukkeen voi kiinnittää solmimalla joko satulaan tai vain kaulan yli itse itseensä. 

Kaulahapsukkeen eteen laitoin jokin aika sitten kokeeksi virkkaamani ruusun. Muuten koristus on neljällä letitettyä villalankaa. Oli melko takkuuntuvaista letittää tällaista pitkää pätkää, meinasi ihan hermot mennä!

Kuitenkin lopputulemana sekä hapsut että viitta näyttävät varsin kivoilta!

Kuvista iso kiitos Katariina Albrecht!

Joululahjojen satoa 3: Kynttilät

Kerrankin olin ajoissa liikkeellä ja mahduin Vimman kynttiläpajaan! Käsintehdyt kynttilät lähtivät niille, joilta neulottu lahja (ainakin minun toimestani) jäi tältä joululta saamatta. Sukat lämmittävät jalkoja, kynttilät mieltä! Kynttilöitä on kahdeksan ja neljää erilaista. Jaoin kynttilät kahden samanlaisen setteihin ja tästä sai kivan pikkupaketin neljälle! Kynttilät ovat melko universaali lahjaidea ja sopivat yleensä lähes kaikille. Persoonallisemmat kynttilät saa itse tekemällä, eikä se todellakaan ole vaikeaa! Ei näitä tosin aivan kotioloissa tehdä, mutta Turussa muun muassa Vimma, Seikkailupuisto ja Kuralan kylämäki järjestävät kynttiläpajoja joulun alla. Kannattaa kuitenkin olla ajoissa liikkeellä bongailemassa pajoja, ne täyttyvät nopeasti!

Tilkkumekko

Paljon ompelevalle on varmaankin tuttu ongelma, että kangastilkkuja kertyy paljon. Ne ovat joko liian kivaa kangasta tai liian isoja paloja heitettäväksi pois, joten niitä kertyy kaapit täyteen. Suoritin muuton yhteydessä kangasvarastojen siivouksen, jonka oli tarkoitus olla armoton. Epäonnistuin surkeasti. Kannoin kaiken mukanani uuteen kotiin, sillä mistään en raaskinut luopua. Sitten näin ystäväni päällä mekon, joka oli tehty useammasta palasesta ja sain idean tilkkumekkoon. Pyysin oitis kaverilta mekkoa lainaksi, eikä hän sitä minulle aivan päältään riisunut, mutta toimitti lähipäivinä. Väsäsin kaavat lainamekon pohjalta, kaivoin yhteensopivimmat tilkut esiin ja ryhdyin hommiin. 

Suosin kuvausrekvisiittaa, sillä muuten en osaa olla luonteva kuvissa. Tehtävänanto "näytä nätiltä kameralle" on hyvin vaikea. On paljon helpompaa puuhailla omiaan kameran räpsyessä. Tällä(kin) kertaa kuvausrekvisiittana toimi Tulipoika, joka on jo täysin tottunut siihen, että hoitotäti pukeutuu tallille paremmin kuin kaupunkiin.

Mekon sisältämistä kankaista on havaittavissa jopa surkuhupaisa hamstraukseni kankaiden suhteen, sillä mekko sisältää:

• Mummiltani pari vuotta sitten saamaa ruskeaa satiinia, tiedä sitten kuinka vanhaa
• Ystäväni mekkoon vuonna 2008 hankittua ruskeaa puuvillaa
• Toisen ystäväni mekkoon vuonna 2010 hankittua skottiruutuvakosamettia
• Vuonna 2010 vanhojentanssimekkoa varten ostettua mustaa kangasta, josta ei sitten tullutkaan vanhojentanssimekkoani
• Viime kesänä hankkimani mekon, jota en koskaan pitänyt
• Farkut, jotka olivat liian suuret
• Vanhuuskilpailun voittajana vanhat, lapsuudenkodissani olleet liilat verhot! (Verhokankaasta huvittavaa tekee vielä se, että se lopulta oli se kangas, joka aikoinaan päätyi vanhojentanssipukuuni. Lisäksi kyseinen kangas on toiminut minulla päiväpeittona sekä omina verhoinani asunnossani. Nyt osa kankaasta päätyi mekkoon.)

Sanoisin, että olikin jo aika hankkiutua näistä eroon. Vain verhokangasta ja melkein-vanhojentanssi-kangasta jäi vielä. Lisää vastaavia tilkkumekkoja on kuitenkin varmasti tulossa, sillä tilkkuja on edelleen varsin runsaasti. Seuraava mekko tulee sitten erilaisella väriskaalalla. Seuraavaa mekkoa voisin myös hieman muotoilla istuvammaksi, tämä mekko ei ole aivan niin istuva kuin toivoisin. 

Tilkkujen hyötykäyttö jatkui Tulipojan namipussukassa. Se on kätevä kiinnittää joko vyöhön tai nuoliviineen. Enää ei tarvitse valita taskullisia vaatteita aina ratsastamaan lähtiessä. Pussukan heräsin ompelemaan yöllä – tai no aikaisin aamulla. Heräsin 4.30 ratkaistuani nukkuessani yhden neulontaan liittyvän pulman ja aivojeni päättäessä, että ratkaisua on kokeiltava välittömästi. En alkanut neuloa, mutta lähes tunnin pyörittyäni suostuin ompelemaan. Näitä voisi tehdä enemmänkin ja tuona luovana yönä keksin myös pussukoiden jatkokehittelyyn menevän idean!

Tulipoika arvosti namipussukkaansa nöyrän suloisesti naamioiden namienhamuamisen hoitotädin halailuksi.

Pahanmielenlintu

Tulkaa sankoin joukoin katsomaan, kuinka minä ja neulomani lintu tulemme keskenämme toimeen! 

Komediallinen visuaalisen teatterin esitys Pahanmielenlintu ottaa huumorin keinoin kantaa ihmisen ja merimetson väliseen suhteeseen ja luonnonsuojelun ristiriitoihin. Esitys yhdistää nukketeatterin, objektiteatterin ja ihmisnäyttelijän kokonaisuudeksi, jossa on myös luontodokumenttimaisia piirteitä. Esityksessä merimetso ja ihminen elävät rinnakkain samassa saaristomaisemassa, jossa kumpikin toimii lajilleen tyypillisellä tavalla. Esitys pohtii ihmisen ja merimetson suhdetta paitsi elinympäristöönsä myös toisiinsa: Onko toinen toistaan pahempi? 

Esitys on nukketeatteriopiskelija Bea Wilénin taiteellinen opinnäytetyö osana Turun Taideakatemian Fanatik Figuras -opinnäytetyöfestivaalia. 


Esitykset

Ke 27.4. klo 19

To 28.4. klo 16 ja 18

Pe 29.4. klo 16

La 30.4. klo 16

Esityksen kesto noin 30min

Ikäraja 5 vuotta.

Varaa lippusi ennakkoon osoitteesta https://holvi.com/shop/turkuamk/

Hinta 10/5 € tai ovelta käteisellä 12/7 €

Köysiteatteri, Linnankatu 56, 20100 Turku

Tapahtuma löytyy myös Facebookista!

Puuuuh! Joulu!

Aloitin lahjojen teon ajoissa, muistaakseni jo helmikuussa, mutta jotenkin mystisesti olen nyt silti viimeiset kolme päivää neulonut taukoamatta parin päivässä. Siis kolmessa päivässä kolme paria sukkia tai lapasia. Voin kertoa, että hippasen on kramppaavat sormet ja väsynyt täti täällä. En esittele kaikkia yllä olevassa yhteiskuvassa näkyviä neulomuksia erikseen, mutta nostan sieltä muutamia. 

Kolmen päivän putkeni viimeinen uurastus oli nämä lapaset. Luulen, että neljäs pari putkeen olisi vienyt järjen. Tietääkö joku sen tunteen, kun neulot sormet täristen, vasemman käden etusormi kramppaa ja silmät eivät oikeastaan enää näe mitään? Näistä tuli kuitenkin ihan kivat. Nimesin ne punatulkkulapasiksi, koska värit tuovat mieleen kyseisen linnun. Ohessa myös ikkunataulu punatulkusta. 

Nämä sukat valmistuivat vähemmällä kiireellä. Kokeilin näihin uudenlaista kantapäätä, tai ainakin minulle uudenlaista. Tykästyin, en enää ikinä tee normaalia lappukantapäätä! Tai no ehkä joskus. 

Omat suosikkini ovat nämä yksinkertaiset, mutta kauniit tummanharmaat lettisukat. Näissäkin on uusi kantapäätyyli käytössä ja se onnistui nyt sirommin kuin edellisissä. 

Aina pitää olla mukana ne hassut tai oudot sukat. Tässä ne kummatkin yhdessä paketissa. Joulupukkisukat isälle! Kuvassa sukkien sisällä on omat kenkäni antamassa muotoa. En ymmärrä miten miehillä on niin iso jalka, kasvavatko kaikki miehet maata pitkin?

Tässä vielä molemmat ikkunataulut ikkunaa vasten. Näyttäisi tietysti paremmalta, jos olisi lunta. Tai edes jokin muu näkymä kuin tuo katu, jos lumi on tänne eteläiseen Suomeen liian suuri vaatimus. Näihin olisi voinut myös porata pienet rei'ät ripustusnarua varten, mutta en rohjennut. Jos saaja ei haluakaan ripustaa tätä ikkunaan vaan pitää nojallaan, ilman reikiä on sievempi. Ripustusnarun voi halutessaan kiepsuttaa kehyksen yläreunan ympäri. 

Puuh! Hauskaa Joulua!

Feeniks ikkunassa

En näemmä sittenkään osaa pysyä poissa täältä. Tällä kertaa en siis edes lupaa, että tämä olisi viimeinen päivitys ennen joulua, vaikka saattaa toki olla. 

Minulla ei ollut lapsena Funny Window -värejä (niitä sellaisia ihanan kamalan tahmeita, joilla saa tehtyä ikkunoihin siirtokuvia, jotka sitten vanhempien riemuksi eivät pidemmän ajan kuluttua lähdekään irti), joten korjasin tilanteen leikkimällä väreillä näin aikuisiällä. En sitten kuitenkaan lähtenyt yrittämään tämän 50x70cm kokoisen teoksen siirtämistä pleksistä ikkunaan ensinäkään siksi, että en usko sen tuossa koossa siirtyvän ehjänä ja toisekseen siksi, että asun vuokralla ja seuraava vuokralainen saattaa mieluummin katsoa ikkunastaan pällisteleviä bussimatkustajia kuin feenikslintua. Teos on nyt siis kehyksissä nojallaan ikkunaa vasten. Tuohon voisi vielä tehdä jonkun sopivanpituisen verhon, sälekaihtimet eivät näytä kovin tyylikkäiltä tämän kanssa. 

Koko työn alkuperäinen tarkoitus oli käyttää nukkekotiaskarteluista (kyllä, minulla on sellainenkin) yli jäänyt väri, mutta havaitsin värit erittäin riittoisaksi – jopa sinistä jäi vielä! Kuvan aihevalintaan vaikutti olemassa olevat värit, sillä en tiennyt miten ne käyttäytyisivät sekoittaessa ja värit oli sitä paitsi helpompi pursottaa pleksille suoraan pullosta eikä levitellä kippoja ja pensseleitä. Pleksin päällä sekoitin sitten punaista ja keltaista toisiinsa tuodakseni hieman eloa linnun sulkiin.

Linnun kuvan piirsin läpi, sillä olen hyvin harvoin tyytyväinen omiin piirroksiini ja tätä pitäisi sentään katsella omassa kodissa. Kuva on Harry Potter -värityskirjasta (Feeniks Fawkes), josta otatin kopion (hyihyi) ja suurennutin. Pyrstösulat ovat sentään omaa käsialaani, sillä ne eivät mahtuneet tulostuksessa paperille. Myös puusta ja tietenkin värityksestä kiitän itseäni!

Tässä vielä maalaus valkoista taustaa vasten. Ikkunan valo syö hieman värien intensiivisyyttä, mutta tuleepahan samalla valoa tämän läpi sisällekin (se vähä mitä näin joulukuussa yleensäkään on). Ilman tätä kun olisin bussitirkistelijöiden pelossa aina verhot täysin kiinni. 

Noitarumpu

Taas uusi taito hankittuna! Tällä ei ole mitään tekemistä neulomisen (eikä oikeastaan edes ompelemisen) kanssa, mutta on tämä sentään käsityötä ja siten sopii blogiini. Osallistuin Naantalin Opistossa noitarumpukurssille ja tällainen tuli kyhättyä. 

Tässä rummun vanerikehikko on liimauksessa ja kuiva poronnahka odottaa värjäystä. Ennen värjäystä nahka leikattiin kehikon muotoon (joka ei ole täysin pyöreä) ja rei'itettiin nauhaa varten. Jämäpalasta leikattiin matonkudemaista nauhaa, jolla rumpukalvo punottiin kehikon ympärille. 

Värjäsin nahkan kahvilla ja teellä. Ämpäriin tuli päällimmäiseksi vielä puukapula, joka painoi nahan kokonaan tuonne mönjään. Ilmeisesti johonkin jäi kuitenkin jokin ilmakupla, sillä valmiissa rummussa on pari vaaleampaa läikkää. En ole vielä päättänyt ärsyttävätkö läikät minua vai ovatko ne vain persoonallinen lisä. Sekä että kai.

Märkä ja värjätty nahka sitten punottiin puukehikon ympärille ja rumpu jätettiin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen piirrettiin koristeet. Kerrankin sai piirtää tikku-ukkoja ja kutsua sitä taiteeksi!

Kuva © Roimaelämys

Rannikkoseutu 20.10.2015 (Jos kuva on pieni, katso nettilinkki)