Puuuuh! Joulu!

Aloitin lahjojen teon ajoissa, muistaakseni jo helmikuussa, mutta jotenkin mystisesti olen nyt silti viimeiset kolme päivää neulonut taukoamatta parin päivässä. Siis kolmessa päivässä kolme paria sukkia tai lapasia. Voin kertoa, että hippasen on kramppaavat sormet ja väsynyt täti täällä. En esittele kaikkia yllä olevassa yhteiskuvassa näkyviä neulomuksia erikseen, mutta nostan sieltä muutamia. 

Kolmen päivän putkeni viimeinen uurastus oli nämä lapaset. Luulen, että neljäs pari putkeen olisi vienyt järjen. Tietääkö joku sen tunteen, kun neulot sormet täristen, vasemman käden etusormi kramppaa ja silmät eivät oikeastaan enää näe mitään? Näistä tuli kuitenkin ihan kivat. Nimesin ne punatulkkulapasiksi, koska värit tuovat mieleen kyseisen linnun. Ohessa myös ikkunataulu punatulkusta. 

Nämä sukat valmistuivat vähemmällä kiireellä. Kokeilin näihin uudenlaista kantapäätä, tai ainakin minulle uudenlaista. Tykästyin, en enää ikinä tee normaalia lappukantapäätä! Tai no ehkä joskus. 

Omat suosikkini ovat nämä yksinkertaiset, mutta kauniit tummanharmaat lettisukat. Näissäkin on uusi kantapäätyyli käytössä ja se onnistui nyt sirommin kuin edellisissä. 

Aina pitää olla mukana ne hassut tai oudot sukat. Tässä ne kummatkin yhdessä paketissa. Joulupukkisukat isälle! Kuvassa sukkien sisällä on omat kenkäni antamassa muotoa. En ymmärrä miten miehillä on niin iso jalka, kasvavatko kaikki miehet maata pitkin?

Tässä vielä molemmat ikkunataulut ikkunaa vasten. Näyttäisi tietysti paremmalta, jos olisi lunta. Tai edes jokin muu näkymä kuin tuo katu, jos lumi on tänne eteläiseen Suomeen liian suuri vaatimus. Näihin olisi voinut myös porata pienet rei'ät ripustusnarua varten, mutta en rohjennut. Jos saaja ei haluakaan ripustaa tätä ikkunaan vaan pitää nojallaan, ilman reikiä on sievempi. Ripustusnarun voi halutessaan kiepsuttaa kehyksen yläreunan ympäri. 

Puuh! Hauskaa Joulua!

Feeniks ikkunassa

En näemmä sittenkään osaa pysyä poissa täältä. Tällä kertaa en siis edes lupaa, että tämä olisi viimeinen päivitys ennen joulua, vaikka saattaa toki olla. 

Minulla ei ollut lapsena Funny Window -värejä (niitä sellaisia ihanan kamalan tahmeita, joilla saa tehtyä ikkunoihin siirtokuvia, jotka sitten vanhempien riemuksi eivät pidemmän ajan kuluttua lähdekään irti), joten korjasin tilanteen leikkimällä väreillä näin aikuisiällä. En sitten kuitenkaan lähtenyt yrittämään tämän 50x70cm kokoisen teoksen siirtämistä pleksistä ikkunaan ensinäkään siksi, että en usko sen tuossa koossa siirtyvän ehjänä ja toisekseen siksi, että asun vuokralla ja seuraava vuokralainen saattaa mieluummin katsoa ikkunastaan pällisteleviä bussimatkustajia kuin feenikslintua. Teos on nyt siis kehyksissä nojallaan ikkunaa vasten. Tuohon voisi vielä tehdä jonkun sopivanpituisen verhon, sälekaihtimet eivät näytä kovin tyylikkäiltä tämän kanssa. 

Koko työn alkuperäinen tarkoitus oli käyttää nukkekotiaskarteluista (kyllä, minulla on sellainenkin) yli jäänyt väri, mutta havaitsin värit erittäin riittoisaksi – jopa sinistä jäi vielä! Kuvan aihevalintaan vaikutti olemassa olevat värit, sillä en tiennyt miten ne käyttäytyisivät sekoittaessa ja värit oli sitä paitsi helpompi pursottaa pleksille suoraan pullosta eikä levitellä kippoja ja pensseleitä. Pleksin päällä sekoitin sitten punaista ja keltaista toisiinsa tuodakseni hieman eloa linnun sulkiin.

Linnun kuvan piirsin läpi, sillä olen hyvin harvoin tyytyväinen omiin piirroksiini ja tätä pitäisi sentään katsella omassa kodissa. Kuva on Harry Potter -värityskirjasta (Feeniks Fawkes), josta otatin kopion (hyihyi) ja suurennutin. Pyrstösulat ovat sentään omaa käsialaani, sillä ne eivät mahtuneet tulostuksessa paperille. Myös puusta ja tietenkin värityksestä kiitän itseäni!

Tässä vielä maalaus valkoista taustaa vasten. Ikkunan valo syö hieman värien intensiivisyyttä, mutta tuleepahan samalla valoa tämän läpi sisällekin (se vähä mitä näin joulukuussa yleensäkään on). Ilman tätä kun olisin bussitirkistelijöiden pelossa aina verhot täysin kiinni. 

Vinoraitasukat

Mahdollisesti viimeinen päivitys ennen joulua, joululahjaneulomuksia kun ei kehtaa etukäteen julkistaa! Jälleen kerran neuloin pitkälle yöhön, vaikka ilta piti käyttää opiskeluun. Tässä on ystävälleni neulomani sukat vastapalveluksena maalauksesta, jonka hän teki minulle (siinä on lohikäärme ja se on hieno!). 

Olen tehnyt näiden sukkien lisäksi  säärystimet ja lapaset samanlaisella vinoraitakuviolla ja joka kerta olen ajatellut, että ei enää ikinä! Hidasta ja sotkuuntuvaa, mutta kuitenkin tyylikästä. Tosi ärsyttävää! Jostain syystä kuva saa sukat näyttämään pinkkimustilta, vaikka ne ovat punamustat. Toisaalta tarpeeksi tuijoteltuani onnistun päättämään kumman värisinä näen sukat. Onko tämä nyt vähän kuten se kaikkien tietämä sinimusta mekko, joka saattoi näyttää tai olla näyttämättä valkokultaiselta?