Puuuuh! Joulu!

Aloitin lahjojen teon ajoissa, muistaakseni jo helmikuussa, mutta jotenkin mystisesti olen nyt silti viimeiset kolme päivää neulonut taukoamatta parin päivässä. Siis kolmessa päivässä kolme paria sukkia tai lapasia. Voin kertoa, että hippasen on kramppaavat sormet ja väsynyt täti täällä. En esittele kaikkia yllä olevassa yhteiskuvassa näkyviä neulomuksia erikseen, mutta nostan sieltä muutamia. 

Kolmen päivän putkeni viimeinen uurastus oli nämä lapaset. Luulen, että neljäs pari putkeen olisi vienyt järjen. Tietääkö joku sen tunteen, kun neulot sormet täristen, vasemman käden etusormi kramppaa ja silmät eivät oikeastaan enää näe mitään? Näistä tuli kuitenkin ihan kivat. Nimesin ne punatulkkulapasiksi, koska värit tuovat mieleen kyseisen linnun. Ohessa myös ikkunataulu punatulkusta. 

Nämä sukat valmistuivat vähemmällä kiireellä. Kokeilin näihin uudenlaista kantapäätä, tai ainakin minulle uudenlaista. Tykästyin, en enää ikinä tee normaalia lappukantapäätä! Tai no ehkä joskus. 

Omat suosikkini ovat nämä yksinkertaiset, mutta kauniit tummanharmaat lettisukat. Näissäkin on uusi kantapäätyyli käytössä ja se onnistui nyt sirommin kuin edellisissä. 

Aina pitää olla mukana ne hassut tai oudot sukat. Tässä ne kummatkin yhdessä paketissa. Joulupukkisukat isälle! Kuvassa sukkien sisällä on omat kenkäni antamassa muotoa. En ymmärrä miten miehillä on niin iso jalka, kasvavatko kaikki miehet maata pitkin?

Tässä vielä molemmat ikkunataulut ikkunaa vasten. Näyttäisi tietysti paremmalta, jos olisi lunta. Tai edes jokin muu näkymä kuin tuo katu, jos lumi on tänne eteläiseen Suomeen liian suuri vaatimus. Näihin olisi voinut myös porata pienet rei'ät ripustusnarua varten, mutta en rohjennut. Jos saaja ei haluakaan ripustaa tätä ikkunaan vaan pitää nojallaan, ilman reikiä on sievempi. Ripustusnarun voi halutessaan kiepsuttaa kehyksen yläreunan ympäri. 

Puuh! Hauskaa Joulua!

Feeniks ikkunassa

En näemmä sittenkään osaa pysyä poissa täältä. Tällä kertaa en siis edes lupaa, että tämä olisi viimeinen päivitys ennen joulua, vaikka saattaa toki olla. 

Minulla ei ollut lapsena Funny Window -värejä (niitä sellaisia ihanan kamalan tahmeita, joilla saa tehtyä ikkunoihin siirtokuvia, jotka sitten vanhempien riemuksi eivät pidemmän ajan kuluttua lähdekään irti), joten korjasin tilanteen leikkimällä väreillä näin aikuisiällä. En sitten kuitenkaan lähtenyt yrittämään tämän 50x70cm kokoisen teoksen siirtämistä pleksistä ikkunaan ensinäkään siksi, että en usko sen tuossa koossa siirtyvän ehjänä ja toisekseen siksi, että asun vuokralla ja seuraava vuokralainen saattaa mieluummin katsoa ikkunastaan pällisteleviä bussimatkustajia kuin feenikslintua. Teos on nyt siis kehyksissä nojallaan ikkunaa vasten. Tuohon voisi vielä tehdä jonkun sopivanpituisen verhon, sälekaihtimet eivät näytä kovin tyylikkäiltä tämän kanssa. 

Koko työn alkuperäinen tarkoitus oli käyttää nukkekotiaskarteluista (kyllä, minulla on sellainenkin) yli jäänyt väri, mutta havaitsin värit erittäin riittoisaksi – jopa sinistä jäi vielä! Kuvan aihevalintaan vaikutti olemassa olevat värit, sillä en tiennyt miten ne käyttäytyisivät sekoittaessa ja värit oli sitä paitsi helpompi pursottaa pleksille suoraan pullosta eikä levitellä kippoja ja pensseleitä. Pleksin päällä sekoitin sitten punaista ja keltaista toisiinsa tuodakseni hieman eloa linnun sulkiin.

Linnun kuvan piirsin läpi, sillä olen hyvin harvoin tyytyväinen omiin piirroksiini ja tätä pitäisi sentään katsella omassa kodissa. Kuva on Harry Potter -värityskirjasta (Feeniks Fawkes), josta otatin kopion (hyihyi) ja suurennutin. Pyrstösulat ovat sentään omaa käsialaani, sillä ne eivät mahtuneet tulostuksessa paperille. Myös puusta ja tietenkin värityksestä kiitän itseäni!

Tässä vielä maalaus valkoista taustaa vasten. Ikkunan valo syö hieman värien intensiivisyyttä, mutta tuleepahan samalla valoa tämän läpi sisällekin (se vähä mitä näin joulukuussa yleensäkään on). Ilman tätä kun olisin bussitirkistelijöiden pelossa aina verhot täysin kiinni. 

Vinoraitasukat

Mahdollisesti viimeinen päivitys ennen joulua, joululahjaneulomuksia kun ei kehtaa etukäteen julkistaa! Jälleen kerran neuloin pitkälle yöhön, vaikka ilta piti käyttää opiskeluun. Tässä on ystävälleni neulomani sukat vastapalveluksena maalauksesta, jonka hän teki minulle (siinä on lohikäärme ja se on hieno!). 

Olen tehnyt näiden sukkien lisäksi  säärystimet ja lapaset samanlaisella vinoraitakuviolla ja joka kerta olen ajatellut, että ei enää ikinä! Hidasta ja sotkuuntuvaa, mutta kuitenkin tyylikästä. Tosi ärsyttävää! Jostain syystä kuva saa sukat näyttämään pinkkimustilta, vaikka ne ovat punamustat. Toisaalta tarpeeksi tuijoteltuani onnistun päättämään kumman värisinä näen sukat. Onko tämä nyt vähän kuten se kaikkien tietämä sinimusta mekko, joka saattoi näyttää tai olla näyttämättä valkokultaiselta?

Virkattu verkkoneule

Tällainen villapaita syntyi kun olisi pitänyt lukea tentteihin ja kirjoittaa esseitä. Syytän tällä kertaa kuvan huonolaatuisuudesta marraskuun lisäksi kameran itselaukaisijaa; se ei osaa tarkentaa. 

Paita koostuu kolmesta putkena virkatusta osasta ja oli maailman helpoin tehdä. Käytännössä pelkkää ketjusilmukkaa, joka muutaman silmukan välein kiinnitetään edelliseen kerrokseen. Vain koon arvioiminen oli jälleen hankalaa. Ensin tuli liian pieni, joten aloitin alusta ja tein leveämmän. Nyt paita on istuva, mutta haaveilin kyllä isosta löllöpaidasta... Minkä kokoinen minä oikein olen?!

Lähiaikoina on tulossa vielä kaverille villasukat ja sitten keskityn tekemään joululahjoja (tällee ajoissa, kröhöm) ja esittelen lahjajutut sitten vasta joulun jälkeen. Hauskaa joulunodotusta kaikille!

Harry Potter -sukkapaljous

Lupailin lisää Potter-aiheisia neulomuksia jo heinäkuussa – tässä niitä nyt vihdoin tulee. Tämä sukkaryhmä oli tuloillaan jo silloin heinäkuussa, mutta vasta nyt ne ovat valmiit. Sukat ovat olleet neulottuina jo kauan, valmistumista viivästytti vain laiskuuteni logojen kiinniompeluun. Logot olen tehnyt Vimman kankaanpainannassa jo ennen kuin tiesin mihin niitä käyttäisin. 

Luihuisen sukat valmistuivat ensin. Lanka on samaa kuin heinäkuussa tekemässäni kaulahuivissa. Tarkoitus oli tehdä koko sukat huivin jämälangasta, mutta toinen sukka jäi ihan muutamaa riviä vajaaksi ja jouduinpa sitten ostamaan vielä yhden kerän saadakseni nämä valmiiksi. 

Korpinkynnen sukissa on samaa harmaata kuin Luihuisen sukissa, vaikka kirjojen mukaan Korpinkynnen värit ovatkin sininen ja kupari. Kuparinväristä lankaa vain ei tahdo löytyä, kaikki ovat aina lähempänä oranssia. Leffoissa tosin Korpinkynnelläkin on harmaata, joten eivät nämä kovin kamalasta uskottavuusongelmasta kärsi.

Puuskupuh-sukkien lankaan olen tosi tyytyväinen. En oikeastaan ole suuri keltaisen ystävä, mutta tämä sävy on melko rauhallinen ja maanläheinen, joten ehkäpä nämäkin päätyvät joskus jalkaani.

Rohkelikko-sukkiin jouduin purkamaan vanhat säärystimeni, sillä tummanpunaista lankaa ei tahtonut löytyä millään. Se taitaa olla kausiväri. Kirkkaanpunaista on toki tarjolla aina, mutta en halunnut sitä. Rohkelikon kultaisiin tehosteraitoihin käytin samaa keltaista kuin Puuskupuh-sukkiin. 

Kaikkia lankoja jäi sen verran yli, että päätin tehdä vielä Tylypahka-sukat. Nämä ovat niihin päiviin, kun en tiedä mihin tupaan kuuluisin.

Koen kuuluvani eniten Luihuiseen tai Korpinkynteen ja siksi uskon niiden sekä Tylypahka-sukkien tulevan eniten käyttöön. Voin kuitenkin pukea jalkaani sukat tästä lähtien fiiliksen mukaan. Minun ei tarvitse olla aina luihuinen. Jonakin päivänä saatan kokea kuuluvani Rohkelikkoon tai voin pukea sukat sen mukaan, millaisia luonteenpiirteitä itseeni sinä päivänä tarvitsen. 

Halloween: Mother Gothel

Tämän vuoden Halloween-juhlien teema oli Disney-pahikset. Minä pukeuduin Mother Gotheliksi elokuvasta Tangled (Kaksin karkuteillä). Kangasvalintani oli mielestäni juuri oikea väriltään ja kuvioltaan, mutta hyh kuinka vaikeaa ommeltavaa se oli! Ompelukoneeni kapinoi ohuita ja joustavia kankaita vastaan, joten jouduin mekon yläosan jokaiseen saumaan ompelemaan joustamattoman puuvillanauhan vain, jotta ompelukoneen tikki ei hyppisi. Helmaan sainkin käytettyä uutta saumuriani! Jos olisin hankkinut sen paria viikkoa aiemmin, olisin päässyt paljon helpommalla!

Tämä koristekuvio aiheutti pientä paniikkia. Sain sen valmiiksi noin viisitoista minuuttia ennen kuin mekkoon oli tarkoitus pukeutua. Itseasiassa vielä juhlapäivän aamuna mekossa ei ollut edes helmaa. En suinkaan jättänyt tätä viimetippaan, minut vain keskeytti liuta koulutehtäviä, jotka olin jättänyt viimetippaan. Laiskempi olisi vain ommellut jonkin kultaisen koristenauhan kaula-aukkoon, mutta jokin omituinen perfektionismin siemen vaati tällaista hullua vaivannäköä halloween-asun eteen.

 

Kiireen takia jouduin jättämään asuun kuuluvan vyön pois. En olisi millään ehtinyt ompelemaan sitä. Lopputulos on kuitenkin riittävän lähellä. Toivottavasti saan vielä tilaisuuden käyttää tätä mekkoa jossakin uudelleen. Voin ommella vyön sitten sinne.

Kuvat ovat Suomen marraskuun mukaisia: Pimeitä ja suttuisia. Pahoitteluni siitä!

Noitarumpu

Taas uusi taito hankittuna! Tällä ei ole mitään tekemistä neulomisen (eikä oikeastaan edes ompelemisen) kanssa, mutta on tämä sentään käsityötä ja siten sopii blogiini. Osallistuin Naantalin Opistossa noitarumpukurssille ja tällainen tuli kyhättyä. 

Tässä rummun vanerikehikko on liimauksessa ja kuiva poronnahka odottaa värjäystä. Ennen värjäystä nahka leikattiin kehikon muotoon (joka ei ole täysin pyöreä) ja rei'itettiin nauhaa varten. Jämäpalasta leikattiin matonkudemaista nauhaa, jolla rumpukalvo punottiin kehikon ympärille. 

Värjäsin nahkan kahvilla ja teellä. Ämpäriin tuli päällimmäiseksi vielä puukapula, joka painoi nahan kokonaan tuonne mönjään. Ilmeisesti johonkin jäi kuitenkin jokin ilmakupla, sillä valmiissa rummussa on pari vaaleampaa läikkää. En ole vielä päättänyt ärsyttävätkö läikät minua vai ovatko ne vain persoonallinen lisä. Sekä että kai.

Märkä ja värjätty nahka sitten punottiin puukehikon ympärille ja rumpu jätettiin kuivumaan. Kuivumisen jälkeen piirrettiin koristeet. Kerrankin sai piirtää tikku-ukkoja ja kutsua sitä taiteeksi!

Kuva © Roimaelämys

Rannikkoseutu 20.10.2015 (Jos kuva on pieni, katso nettilinkki)

Kettukarkkisukat

Olen ollut neulehiljaiselolla jo useamman viikon! En voi väittää, että olisin ollut kovin ahkera neulomista tärkeämpien asioiden suhteen, mutta vähänkin on aina eteenpäin! Opinnäytetyöni on sentään jo aluillaan! 

Näiden sukkien teko ei varsinaisesti aiheuttanut neulologista häiriötä, sillä nämä olivat tilaustyö. Tilaustyöt ovat aina hieman korkeammalla tärkeysjärjestyksessä kuin ne kahdeksannet sukat itselle. Toisin sanoen minun oli kerrankin tarkoitus viettää aikaa neuloen, ei vain korvata koulutehtäviä vahinkoneulomisella. 

Sovelsin näihin sukkiin muistaakseni Novitan ohjetta ja soveltamisella tarkoitan, etten katsonut siitä enempää kuin tuon kuvion. Kammoksun neuleohjeita! Oikeastaan kammoksun myös kuvioneuletta. Käytössä on liikaa lankoja, jotka tykkäävät kietoutua toisiinsa ja mennä solmuun, mutta lopputulos on tuskaisen työn takana aina palkitsevampi kuin ihan vain tavallinen sukka :)

Harry Potter -miitti

Menetin tänään Harry Potter -miittineitsyyteni, eli poistuin ensimmäistä kertaa kotikomerostani olemaan täydellisen julkisesti Harry Potter -nörtti. Tapahtumaa varten oli tietysti valmistettava teemaan sopiva asukokonaisuus. Niinpä neuloin huivin ja ompelin hameen. 

Tekemiäni Tylypahkan koulun ja tupien logoja löytyikin jo ennalta laatikoistani, joten huivi sai vielä asiaankuuluvat kangasmerkit. 

Kankaan hameeseen sain Mummilta jo kauan sitten, kun en vielä edes tiennyt mitä siitä syntyisi. Ompelin hameen päivässä (päivää ennen miittiä, hyvä minä!) ja tajusin illalla myöhään, ettei minulla ole vetoketjuja. Ainoa vahingossa johonkin säästynyt sopivan mittainen ketju sattui olemaan valkoinen, joten se nyt vilkkuu sitten vähän. Ehkä voin vaihtaa ketjun joskus jos katson tarpeelliseksi.  Hameessa on myös tasku taikasauvaani varten, joka on muuten aito kopio Fenrir Harmaaselän sauvasta.

Neljästä tuvasta en ole koskaan osannut jakaa itseäni mihinkään täysin. Tänään olin Luihuinen, mutten ihmettelisi, vaikka lajitteluhattu tosipaikan tullen laittaisi minut johonkin muuhun tupaan. Toisaalta Luihuinen tuntui aika oikealta, olenko minä Luihuinen? Tässä taistelen Rohkelikkoa vastaan!

Lähiaikoina on tulossa myös muuta Potter-aiheista! ;)

Kesämallisto

Kesäshortist muokkautuivat aivan tavallisista mustista kirppisfarkuista. Nyt niissä on sirkkoja, edessä henkselihakaset (sukkia tai säärystimiä varten tai ihan muuten vain) ja takana D-lenkit. Päällä oleva paita on tehdasvalmisteinen, mutta lisää persoonaa tuo itse painettu lohikäärmeen luuranko ja pitsireunus. 

Lohikäärmeluuranko teema jatkuu kesämekossa. Selkä on avoin ja takana on jokin pentagrammia etäisesti muistuttava härpäke. 

Sama kuvio tuli myös liilaan mekkoon. Tästä pidän itse enemmän. Minulla on meneillään kesäromanssi pitkiin mekkoihin ja tämä liila on mielestäni värinä kauniimpi kuin aivan kirkkaan punainen ja sopii minulle paremmin. Tässä avointa selkää koristaa nyöritys. Minulle on vielä vähän epäselvää, miksi oikein tein näihin avoimet selät: Käyttö vaatii spesiaalirintsikat! 

Punaista, mustaa ja vilkkuvia olkapäitä

Tämä on ihan ensimmäinen onnistunut villapaitani (jotain pieleen menneitä ja purkuun joutuneita on useampi). Hermoja säästääkseni tein tästä lyhyemmän, mutta siksi tämä sopiikin mainiosti mekkojen ja vaikkapa korsettienkin kaveriksi!

Aloitin tämän tekemisen kolmesti, kun en vain millään osannut arvioida sopivaa silmukkamäärää kokooni nähden. Nyt se on vihdoinkin istuva! Olen itsekin yllättynyt, kuinka hyvin tämä onnistui. En käyttänyt mitään ohjetta vaan suunnittelin ja tappelin tämän valmiiksi ihan omin avuin, kuten tuon lyhyemmänkin paidan.