Hääparin sukat II

Dii di di dii, dii di di dii! 

Vihdoinkin päivitystä blogiin! Sukathan valmistuivat lahjaksi jo toukokuun alussa häitään viettäneelle nuorelle parille, mutta sukkien päivittyminen blogiin on kestänyt tekeillä olleen neuleohjeen takia. Nyt sekin on valmis! 

Tässä välissä on tullut luotua lähinnä useita keskeneräisiä töitä. Ehkäpä vähitellen nekin valmistuvat. Ihan kaikesta en myöskään ala kirjoittaa ohjetta, joten uutuudet ehkäpä päivittyvät tänne heti valmistuttuaan!

Tein ensimmäisen version hääparisukista jo helmikuussa.

Violettimusta sukkapariskunta koki pieniä muutoksia edeltäjiinsä verraten. Muutosten oli tarkoitus lähinnä lisätä sukkien istuvuutta ja antaa miehenkin sukkaan hieman lisää kokoskaalaa pitkän resorin avulla. Samalla tietysti sukkien uudelleen neulominen helpotti ohjeen kirjoittamista. 

Miehen sukan varressa alkava resori jatkuu istuvuussyistä jalkaterään asti ja se kavennetaan pois yksinkertaisen koristeellisena kärkikolmiona.

Ohje sukkiin löytyy Ravelry-kaupastani: Linkki!

Autumn Borealis -polvisukat

Näin maan ollessa taas märkä, liukas ja loskainen, muistellaanpa hetki syksyn kauneutta! Nämä sukat eivät nyt valmistumisellaan todellakaan osuneet syksyn sesonkiaikaan, mutta minkäs teet. Idea sukkiin tuli syksyllä. Ensimmäinen sukkakin valmistui sentään viime vuoden puolella, mutta kohtasin sen ikuisuusongelman, ettei sukan parin tekeminen nappaa yhtään, ei yhtään!

Oikeastaan olen tehnyt jo kolme tällaista sukkaa. Ensimmäinen oli mustalla pohjalla, kunnes huomasin ettei Polaris-langan violetti näy mustasta riittävästi eikä kuvio päässyt oikeuksiinsa. Ensimmäisen version tein lisäksi tavallisena kirjoneuleena ja olin melko pulassa pitkien langanjuoksujen kanssa. Sukka ei meinannut mahtua edes jalkaani, sillä kyseinen kirjoneule ei joustanut yhtään, kuten kirjoneuleella on tapana. Kokeilinkin sitten seuraavaksi tällaista verkko-onteloa, joka sitoo langanjuoksut, mutta ei näy lainkaan sukan oikealle puolelle ja lisäksi joustaa aivan kuin kirjoneuleeton sukka! 

Sukat ovat toistensa peilikuvat, mutta sillä ei ole väliä, kumman sukan pukee kumpaan jalkaan!

 

Jos lukijoillani on kiinnostusta tehdä omat Autumn Borealis -sukat ja kenties kokeilla verkko-onteloakin, ohje löytyy Ravelrysta pikkusummaa vastaan. Tässä LINKKI sukkien ohjeeseen. 

 

Mukavaa keväänodotusta, kyllä se syksykin sieltä taas saapuu!

Lämpimät jalat – lämpimät tunteet!

Juhlapukuja mukailevat sukat hääparille!

Morsiamen sukissa on pintaneuleena palmikkoa ja valepalmikkoa. Napitus aukeaa oikeasti. Nappien suhteen tosin kärsin valinnanvaikeudesta. Timanttinapit olivat todella kalliit, mutta halusin ne silti! Päätin siis ostaa niitä vain sukkien yläosaan ja valitsin kaveriksi halvemmat, sievät ja melko neutraalit napit. 

Sulhasen sukissa on kaksinkertainen varsi: kauluspaita ja puvun takki. Napit ja rusetit ovat vain koristeena.

Paketoin sukat vain lahjanauhalla kortin kera.

Joululahjojen satoa 1: Tassukat

Tassukoissa on valepalmikkoreunus ja nauhakuja. Kantapää ja nauha tehdään samalla värillä. Päkiän alle silmukoidaan tassun kuva paitsi pohjan vahvikkeeksi, myös äärimmäisen suloiseksi koristeeksi. 

 Tassukoihin sopii mielestäni parhaiten punaisen ja violetin sävyt sekä musta, harmaa tai valkoinen. Näistä kahdet lähtivät serkuilleni ja mustat laitoin pakettiin itselleni hämätäkseni vielä joulupukkiin uskovaa pikkuväkeä. "Enhän minä näitä ole neulonut, miksi olisin neulonut jotain itselleni ja paketoinut sen, kyllä nämä on kuule tonttujen tekemiä!"

Valepalmikon ohje:

Luo 50 silmukkaa (tai muu viidelle jaollinen luku). Neulo kolme kerrosta 3o 2n.

*Tee yksi kerros nostaen oikein neulottujen silmukoiden kohdalla vasemmanpuoleisin kahden muun oikean silmukan yli. Neulo 1o, langankierto, 1 o. Nurjat nurin.

 Neulo taas kolme kerrosta normaalisti 3o 2n.*

Toista näitä neljää kerrosta kunnes valepalmikko on haluamasi pituinen.

Iloista joulua!

Tänä jouluna en ole joutunut neulomaan sormet aivan yhtä kipeänä kuin viime jouluna, sillä aloitin kerrankin ajoissa. Tänä vuonna esittelen myös jokaisen lahjaneulomuksen erikseen, sillä aikaisen aloittamisen hyötynä on myös tyylikkäämpi ja mielikuvituksellisempi työjälki! Pysykää kuulolla! 

Kuvassa esiintyy jo ensimmäinen jouluneulomus! Taitereunalla koristellut Novitan joululangasta neulotut söpöt joulusukat! Hyvää joulua ja lämpimiä jalkoja!

Tennarisukat (osa 2)

Juuri kun pääsin sanomasta, etten kyllä hetkeen tee enää tennarisukkia, niin valmentajaltani tuli pyyntö moisiin. Sovimme vaihtokaupat: sukat ratsastustuntia vastaan. Edellisten tennarisukkien teosta vaurioitunut peukaloni on sentään jo lähes normaali, eikä näiden teko vaurioittanut sitä entisestään, sillä lainasin äidiltä hänen nahkapaskaansa. Se on todella vanha  (varmaan kahdesti minun ikäiseni) ja kärsinyt, mutta silti paljon parempi kuin minun melko uusi tai ainakin vähän käytetty vastaava. Joistain asioista kyllä selkeästi huomaa, ettei nykyään tehdä yhtä kestävää ja hyvää tavaraa kuin ennen. Langankin laatu on huonontunut. Tein nämä Novitan 7 veljeksestä ja jouduin jatkuvasti nyppimään epämääräisiä karvoja ja heiniä langasta. Suosin enemmän Lankamaailman lankoja, mutta Novitaa on niin helppo ostaa. Muita lankoja ostaakseen pitä oikein ottaa asiakseen lähteä ostamaan lankaa, mutta Novitaa saa kaikkialta.

Äitini nahkapaskalla yhden nahkapohjan rei'ittämiseen meni alle puoli tuntia. Omallani rei'ittämiseen olisi kulunut paljon kauemmin ja lisäksi olisin kärsinyt tuskasta koko käsivarressani. Olisipa kiva, jos äiti unohtaisi tuon nahkapaskan olevan minulla lainassa! Täytynee se kuitenkin palauttaa...

Pohjasta tein näihin tossuihin hieman erilaisen. Ensimmäisiin tossuihini virkkasin pohjaan yhden mustan raidan, mutta näihin tein mustat viivat jälkikäteen. Ne tulivat ehkä aavistuksen liian kireiksi. Tein sekä sukka- että pohjaosan koossa 39, mutta mustat viivat kiristävät näitä ja pelkään näiden siksi jääneen pienemmiksi. Oikean koon tekemistä vaikeutti sekin, että oma jalkani on kokoa 36 ja pohja on kivampi ommella sukan ollessa jalassa. Siten pohjan saa varmuudella oikeaan kohtaan eikä huomaamattaan voi ommella koko sukan läpi niin, ettei se menekään enää jalkaan. Minulla on toki noita muovijalkojakin, mutta pohjan ollessa tasainen, varpistavassa asennossa olevat muovijalat eivät ole tässä avuksi. Niinpä jouduin pukemaan sukan omaan jalkaani ja toivomaan parasta. Sunnuntaina saan tietää onko koko sopiva!

Tennarisukat

Äiti valitti vanhojen kotitossujensa kuluvan puhki, joten sain vihdoinkin syyn kokeilla tennarisukkia. En ole aiemmin saanut aikaiseksi, sillä itse käytän villasukkia sisätilojen lisäksi myös kengän sisässä, eikä nämä tuon virkatun osan ja kaksinkertaisen nyörityskohdan takia oikein mahdu kenkiin. Nämä ovat menossa siis ennakkojoululahjaksi äidille. Olen muuten aloittanut jo joululahjojenkin teon, mutta kuten aiemminkin, esittelen joululahjat vasta joulun jälkeen. Nämä ovat nyt poikkeus siksi, että äiti saa nämä jo ennakkoon vanhojen tossujen puhkikulumisesta johtuen. Ei ole kiva pärjätä ilman tossuja jouluun asti, jos on tottunut sellaisia käyttämään!

Lankana on Novitan 7 veljestä -langan jämiä – kerrankin onnistuin käyttämään yhden jämälangan loppuun niin, ettei sitä jäänyt yhtään, mutta ei loppunut keskenkään! Punainen lanka puolestaan on Lankamaailman Viking Raggenia. Ihanan pehmeää lankaa, joka on viihtynyt varastoissani varsin kauan. En ole tiennyt mitä tehdä langasta, joka on 70% villaa, eikä ehkä kestä normaaleissa sukissa. Näitä sukkia tai tossuja kun ei laiteta kenkiin ja pohjakin on nahkavahvistettu, toivon langan kestävän tässä käytössä edes yhtä kauan kuin äidin edeltävät tossut. 

En käyttänyt näihin tossuihin mitään valmista ohjetta. Olen kuitenkin lukenut, että monella tennarisukkia tehneillä on ollut pohjan kanssa ongelmia, sillä siitä ei ole saatu virkattua oikean kokoista tai oikean mallista. Minä leikkasin suoraan nahasta pohjallisen muotoisen palasen, rei'itin nahan reunat ja virkkasin sille reunan. Kätevät sisätossut siksikin, että ne eivät liu'u! Ensimmäiseen tossuun en löytänyt nahkapaskaani (pahoittelen, mutta kun se on tuon niminen!) mistään, joten leikkasin reiät käyttäen terävää puukkoa ja pieniä saksia. Peukaloni tuntui vähän puutuvalta pitkäaikaisen leikkaamisen takia, mutta päätin urhoollisesti leikata reiät loppuun. Tämän jälkeen peukaloni olikin sitten tunnoton. Pian on mennyt viikko, eikä peukaloni tunne vieläkään mitään. Sentään se toimii muuten normaalisti, ehkä tuntokin joskus parantuu! Toista sukkaa varten löysinkin nahkapaskani siitä työkalulaatikosta, josta olin jo kolmesti katsonut. Sekin vain alkaa olla vähän tylsynyt ja vaatii kamalasti voimaa, eikä voimantarve ole mukava yhdistettynä äärimmäisen epämukavaan puristuskahvaan. Kuka insinööri ylipäätään on keksinyt laitteen, jonka toimivuus perustuu vipu- ja puristusvoimaan, mutta kohta josta pitäisi puristaa on todella epämukava käteen?! Nahkapaskalla rutisteltuna reikien teko ei sentään aiheuttanut lisää tunnottomia sormia.

Seuraaville tennarisukille olisi jo kysyntää ja minulla olisi tuotekehittelyideoitakin, mutta taitanen kuitenkin odottaa peukaloni heräämistä ennen seuraavien tennarisukkien tekoa. Toivottavasti peukalo herää. On melko metkaa tehdä muistiinpanoja luennoilla, kun etusormi sanoo, että kyllä se kynä on kädessä, mutta peukalo ei ole asiasta yhtään varma!

Alice-sukat

Nimesin nämä pystyraitaiset kirjoneulesukat Alice-sukiksi jonkin vähän Tim Burtoniinkin liittyävän mielleyhtymän kautta. Värimaailmallisestihan nämä voisivat olla Herttakuningattaren sukat, mutta koska sukissa ei ole sydämiä, niin ne ovat nyt Alice-sukat. 

Valkoisen nauhan sijaan suunnittelin käyttäväni joustopitsinauhaa, mutta en löytänyt mieleistäni. Koko nauhan pointti oli kuitenkin olla valkoinen, joten vaikka minulta olisi löytynyt sopivaa pitsiä mustana tai vähän levempää ja laskeutuvampaa nauhaa punaisena, laitoin tätä valkoista vähän tönkköä puuvillanauhaa. Voinhan tarpeentullessa vaihtaa näihin nauhan, jos joskus löydän miellyttävämpää. Muuten olen melko tyytyväinen ja nämä sukat taitavat jäädä itselleni. Toivottavasti raaskin käyttää!

Käy Muumilaaksoon Muumi-sukin!

6-vuotiaalle valmistui syntymäpäivälahjaksi Muumitalo-sukat. Ensimmäisen tein jo alkukesästä. Sukkien välissä kärsin inspiraatiopulasta ja tein kaikkea muuta, mutta patistin lopulta vielä toisenkin sukan valmiiksi. Ensimmäinen sukka oli mukava neuloa, ajatus toisesta tuntui tylsältä. Kuitenkin viimeksi valmistuneiden Cola-sukkien silmukoiden jäljentämisurakan jälkeen kirjoneule ei tuntunut enää yhtään ärsyttävältä, joten toinenkin sukka valmistui aloittamisen jälkeen alle viikossa. Näissä sukissa tosin on sekä kirjoneuletta että jäljennettyjä silmukoita. Pieni määrä jäljentämistä nyt vielä meni, mutta ei enää ihan hetkeen sitä! Pitkä väli sukkien teossa näkyy kantapäissä. Yritin tehdä samanlaiset, mutta en sitten millään muistanut mitä olen ensimmäisessä sukassa tarkalleen tehnyt.

Sukkien varsi on 7 veljestä -langasta. Teräosan tein jostakin hieman ohuemmasta ja pienemmillä puikoilla. Säästyin kavennuksilta ja sain silti hieman sirommat terät. 

Ovat juuri sopivan kokoiset!

Cola socks, but does not suck!

Aluksi haluan pahoitella otsikon huonoa puujalkaa. Siirtykäämme aiheessa siis muovijalkoihin ja niihin puettuihin sukkiin. Tein ystävälleni valmistujaislahjaksi Cokis-sukat. Idea tuli myöhässä ja toteutuskin myöhästyi paitsi kiireen myös inspiraatiopulan takia. Ensimmäinen sukka ja puolet tekstistä oli valmiina valmistujaisjuhlapäivänä. Niinpä annoin ystävälle vain tölkin Colaa ja sanoin sen olevan tulevan lahjan esimakua. 

Neuloin nämä pienemmillä puikoilla, kuin mitä yleensä tykkään käyttää. Puikot ovat niin vanhat, etten tiedä niiden paksuutta enkä ole saanut aikaiseksi mitata, mutta uskoisin niiden olevan joko kokoa 2 tai 2,5. Lankana oli Lankamaailman Jannea, joka on ihanan pehmoinen lanka ja sillä tulee tasaista jälkeä, mutta noille puikoille se oli vähän haastava neulottava. Tulin monesti ottaneeksi puikolle vain puolikkaan silmukan, sillä lanka rispaantui helposti. Tämä tosin ei aiheuttanut hirveän suurta päänvaivaa kunhan virheen huomasi ajoissa. Kantapään tein kaksinkertaisella langalla tehdäkseni vahvemmat, ja siinä vaiheessa langan rispaantuvuus häiritsi todella. 

Raivostuttavinta näissä sukisssa oli kuitenkin silmukoiden jäljentäminen. Coke-sukkaan jäljestä tuli tasaista, mutta homma oli hidasta enkä ole ikinä tehnyt yhtä paljon virheitä neulekuviota katsoessani. Myös neulani saattoi olla turhan paksu. Coke-sukasta tuli siisti ja tasainen, mutta kuvio tekee siitä hyvin tönkön. Coca Cola -sukan kuvio puolestaan on vähän möykkyinen, enkä tiedä tuntuuko se kengässä kovin mukavalle. Coca Cola -kuvion tekeminen sentään oli mukavampaa, sen sai jaettua pienempiin kokonaisuuksiin kuin monta suoraa riviä sisältävän Coke-tekstin. Coke-sukkaan oli tarkoitus myös mustien varpaiden takia tulla teksti "zero" mutta en saanutkaan sitä nätisti mahtumaan, eikä silmukoitakaan jäänyt sukan kylkeen tarpeeksi riittävän selkeää kuviota varten. Lahjan saajaa tämä ei haitannut, koska Coke Zero ei kuulemma mitään oikeaa Colaa edes ole! Tuskaisesta tekoprosessista huolimatta lahjan saaja vaikutti ilahtuneelta, ja sehän on tärkeintä! Kokokin oli oikea ja meneväthän nämä sisäsukkina mikäli ovat kenkään ikävät.

Potter-sukkien toinen erä

Aiemmin omaan käyttööni tehdyt Potter-sukat herättivät ystävieni keskuudessa paljon ihailua ja haaveita omista Potter-sukista. Niinpä tein sukkia uuden satsin. Kaveripiiristäni ei näemmä löytynyt yhtään Puuskupuhia, mutta olihan sitä näissäkin jo kesälomatekemistä ihan riittämiin.

Ostin Ebaysta muovijalat ihan vain villasukkien kuvaamista helpottaakseni. Huomasin saaneeni kaksi vasenta jalkaa, mutta haitanneeko tuo. Muovijaloista oli toki sekin hyöty, että tupalogot oli helppo ommella puettuun sukkaan.

Tähän Potter-sukkasatsiin tein hieman omia sukkiani pidemmän varren. Lisäksi tuttua sukkamallia tehdessä oli hyvä testailla uusia tekniikoita. Näihin sukkiin tuli onnistunein tekemäni perinteinen kantalappukantapää, oivalsin vihdoinkin jotakin olennaista kantapäänteosta. 

Rohkelikon sukkiin tein tiimalasikantapään. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tiimalasikantapäähän sopii mainiosti Potter-sukkiin, etenkin kun kuvausrekvisiittanakin on tiimalasin sukuun kuuluva ajankääntäjä. 

Seuraavaksi sitten kohti uusia malleja ja haasteita! Kokeiltavien mallien ja ideoiden lista onkin melkoinen!

Ensi-iltalahjoja

Keskiviikkona oli taiteellisen opinnäytetyöni Pahanmielenlinnun ensi-ilta. Esitys on soolo, jonka olen itse käsikirjoittanut ja ohjannut, ja jossa itse myös esiinnyn. Mukana on kuitenkin ollut auttavia käsiä, silmiä ja ääniä, ja mikäs sen parempi tapa muistaa heitä kuin villasukilla? Assistentteinani ja ulkopuolisina silminäni toimineelle kaksikolle lähti pöllösukat. Espanjasta asti tullut tekniikka-ajajani sen sijaan sai merimetsosukat esitykseni aiheen mukaisesti. Lisäksi kaikille kangassilakka! Myös Dumlet ovat osa esitystäni. 

Merimetsosukkien ruskea lanka on aitoa metsonukennahkaa, eli tehty samasta langasta kuin esitykseni lintunukkekin. Kuviointi syntyi jämälangoista kirjoneuleena itse suunnittelemani kaavion mukaan. 

"Tässä näemme nuoren merimetsoyksilön, jonka väritys on vielä nuorelle linnulle tyypillisesti tummanruskea."

Vielä kaksi esitystä jäljellä Turun Taideakatemian Köysiteatterissa, tulkaa katsomaan!

Taikasukat

No nyt tulee sukkia kuin sieniä sateella! Sukkien etu on se, että niistä tulee nopeasti valmista, eikä villasukkia voi koskaan olla liikaa – tai ehkä voikin, pian. Sukkaneule kulkee myös kokonsa puolesta mukavasti mukana esimerkiksi luennoilla. 

Olin näissä sukissa hivenen kapinallinen. Neuloin nimittäin Nallea ja 7 veljestä sekaisin, vaikka niiden paksuus on eri. Ihan hyvältä nuo minusta silti näyttävät. Tarkoituksenani oli käyttää näihin polvipituisista sukista ylijäänyt violetti, mutta arvioin riittoisuuden väärin ja jouduinpa sitten ostamaan violettia uuden kerän saadakseni nämä valmiiksi. Kirjavan Nalle Taika -langan ostin ihan erikseen juuri näitä varten. En ole vielä päättänyt pidänkö nämä itse, vai pakkaanko lahjalaatikkooni odottamaan seuraavaa syntymä- tai muuta juhlapäiväsankaria. Saatan jopa pitää itse, ovat niin söpöt!

Pitkät kirjoneulesukat

Löysin niin kauniin värisen langan, että halusin tehdä siitä pitkät sukat. Kauniin violetin kaveriksi valitsin mustan ja kirjoneulekuvioksi sovelsin Irish Dream -kukkakuviota. Silmukkamäärän takia jouduin vähän yksinkertaistamaan kuviota, sillä suosin itse paksumpia lankoja ja puikkoja, kuin mitä alkuperäisessä kuviossa oli käytetty. 

Nämä sukat aiheuttivat suuuuurta neulologista häiriötä. Nämä ovat syy heikosti tehtyihin saksanläksyihin, toisella kädellä kirjoitettuun lyriikan analyysiesseeseen sekä normaalista poiketen myös väsymykseeni. Yleensä sentään maltan neulomiseltani nukkua, mutta koulujutut kärsivät. Nyt neuloin yölläkin, mutta samapa tuo – väsynyt olen muutenkin aina! 

Tein kantapään kaksinkertaisella langalla käyttäen sekä mustaa että violettia. Vaikka lanka on kaksinkertaisena tietysti paksumpaa, neuloin kantapään samoilla puikoilla kuin muunkin sukan, ja kantapäästä tuli ihan sopiva. Kaksinkertaisena se on myös hivenen vahvempi – ehkä. Jalkaterään tein vain raitoja, sillä halusin sukan mahtuvan kenkään ja tuntuvan möykyttömältä jalassa. Sukan nurja puoli kuvataan tietysti vain, jos se on siisti. Tällä kertaa sen kehtaa näyttää.


Normaalista bloggaustavastani poiketen yritän nyt kirjoittaa näistä sukista myös ohjeen, joka on vapaasti käytettävissä ja sovellettavissa. Arvostaisin kuitenkin, jos muistelette minua lämmöllä ohjettani käyttäessänne, ja jos pidätte blogia tekeleistänne, linkatkaa minun blogini. Itse en ole oikeastaan ikinä tehnyt mitään neuletta loppuun asti ohjeen mukaan, joten ohje voi poiketa tavanomaisista neuleohjeista sanastoltaan ja selkeydeltään. Yritän kuitenkin. 

Tarvikkeet:

Sukkapuikot kooltaan n. 3,5 (ja nyöriin kokoa 2)

Novita 7 veljestä -lankaa tai vastaavaa (kahta väriä, yksi kerä kumpaakin)

Sukan koristereunus:

Luo 64 silmukkaa (16 silmukkaa puikolle) mustalla. Neulo kuusi kerrosta oikein. Neulo seitsemännellä kerroksella kaksi oikein yhteen ja langankierto koko kerros. Neulo viisi kerrosta oikein. Ennen kuudennen kerroksen neulomista, taita työ kiertokerroksen kohdalta ja neulo sitten aloitusreuna yhteen kuudennen kerroksen kanssa. 

Sukan varsi:

Ota työhön mukaan liila lanka. Neulo kirjoneuleena seuraavan kuvion mukaisesti. Kuvion pohjavärinä on violetti. Kuvio neulotaan jokaiselle puikolle ja kuvion alkamiskohta on puikon ensimmäinen silmukka.

Varren nauhakuja

Kuvion jälkeen neulo mustalla langalla neljä kerrosta oikein. Viidennellä kerroksella neulo kaksi oikein yhteen ja langankierto koko kerros. Neulo kolme kerrosta oikein. 

Neulo kolme kerrosta violetilla langalla oikein. Neulo kirjoneuleena aiempi kuvio, nyt käänteisin värein, joten pohjavärinä on musta. 

Neulo kuvion jälkeen kaksi kerrosta violetilla. Neulo kolmannella kerroksella kaksi oikein yhteen kahdeksan silmukan välein. Puikolla on nyt 14 silmukkaa.  Neulo sitten viisi kerrosta mustalla oikein. Neulo kuudennella kerroksella kaksi oikein yhteen seitsemän silmukan välein. Puikolla on nyt 12 silmukkaa. Neulo vielä kerros mustalla.

Varren kerrosnousukuvio

*Nosta silmukka neulomatta. Neulo violetilla kolme oikein.* 

Toista *-* kaksi kerrosta ja neulo sitten yksi kerros mustalla normaalisti oikein.

Toista ylläolevaa kahden kerroksen kerrosnousua ja yhtä mustaa kerrosta yhteensä 16 kertaa. 

Tiimalasikantapää

Neulo kaksinkertaisella langalla käyttäen sekä mustaa että violettia lankaa. Neulo nyt vain 1. ja 4. puikon silmukat, neulo oikealla oikein ja nurjalla nurin. Neulo jokaisen kerroksen kaksi viimeistä silmukkaa oikein yhteen. Tee kavennukset kunnes kummallakin puikolla on 4 silmukkaa (yhteensä 8 silmukkaa). Aloita sitten silmukoiden poimiminen. Poimi jokaisen oikean kerroksen alussa ja lopussa silmukka kavennetun osan reunasta. Nurjalla kerroksella nosta ensimmäinen silmukka neulomatta ja neulo sitten normaalisti nurin. Näin jatketaan, kunnes kummallakin puikolla on taas 12 silmukkaa (yhteensä 24 silmukkaa) 

Jatka kantapään jälkeen pyöröneuleena mustalla langalla. Neulo viisi kerrosta ja vaihda violettiin. Tee viiden kerroksen korkuisia raitoja, kunnes sukka on haluamasi kokoinen. Tee kärkikavennukset. Niiden tekemiseen löytyy mainioita ohjeita netistä googlettamalla. Oma tapani on niin kummallinen, etten osaa sitä selittää, eikä se ole edes kovin hyvä tapa. Myös tiimalasikantapäähän löytyy ehkä selkeämpi ohje jostakin. 

Nyöri

Luo kapeammille (koko 2) puikoille kolme silmukkaa. Neulo aina oikealta oikein. Lanka kulkee työn takana, älä siis käännä työtä. Kiristä aina ensimmäinen silmukka niin tiukkaan kuin saat. Jatka näin 80 cm. Nyöri on helppo pujottaa sukanvarren nauhakujaan käsin, kunhan päättelee nyörin aloitus- ja lopetuslanganpäät vasta, kun nauha on pujotettu varteen. Ohut, yksinkertainen lanka menee helposti nyörikujan reunasta sisään ja sen avulla  saa vedettyä neulotun nyörin rei'ästä läpi. 

Päättele langanpätkät ja nauti sukista! 

Pöllöpostia!

Jatkan hullaantumistani Potter-aiheisiin käsitöihin, mutta tällä kertaa vähemmän ilmiselvästi. Hedwigin koristamat pöllöpostisukat tunnistaa Potter-krääsäksi vain harjaantuneimmat potteristit (ja nyt myös blogini lukijat), eivätkä välttämättä hekään, joten sukkia voi erinomaisesti käyttää tilanteissa, joissa haluaa tuoda potteristisuuttaan (hieno taivutus sanalle potteristisuus, vrt. katolilaisuus) esille vain hieman. 

Aluksi sukista piti tulla kirjoneulesukat, joissa olisi ollut varressa pöllöt ja kirjekuorien tilalla noidankattiloita, sekä jalkaterässä salamoita ja silmälaseja. Sain jopa sellaisen sukan valmiiksi, mutta tein noidankattiloista liian kireitä ja sukka ei mahtunut kantapään yli jalkaan lainkaan. Niinpä purkasin ja samalla yksinkertaistin ideaa säästääkseni hermojani. Kirjoneuleena siis tällä kertaa vain kirjekuoret ja Hedwigin siipipilkut. 

Luistinsukat

Niin se vaan kuulkaas jäät suli

ja loska sanoi "pulipuli",

mut luistinsukat valmiiks tuli!

Ehdin tänä talvena luistelemaan kerran. Sen kerran harmistelin, ettei luistimiini mahdu villasukkaa ja keksin, että mitäpä sitä sukkaa luistimen sisään tunkemaan, kun sukan voi laittaa päällekin. Syntyi ihan oma keksintöni: Luistinsukat! En väitä etteikö joku olisi voinut tehdä tällaiset jo ennen minua, mutta silti idea oli omani ja suunnittelin nämä itse. Joku jossain on saattanut silti olla minua nopeampi.

Sukissa ei ole pohjaa, vaan kaunoluistimen terän aukoista tulee nappikiinnitteiset lärpäkkeet, jotka pitävät sukan nätisti paikallaan. Köyhänä opiskelijana napit valitsin sen perusteella mitä minulla oli valmiiksi olemassa tarpeeksi monta. 

Ehkä ensi talvena pääsee luistelemaan lämpimin varpain?

Puuuuh! Joulu!

Aloitin lahjojen teon ajoissa, muistaakseni jo helmikuussa, mutta jotenkin mystisesti olen nyt silti viimeiset kolme päivää neulonut taukoamatta parin päivässä. Siis kolmessa päivässä kolme paria sukkia tai lapasia. Voin kertoa, että hippasen on kramppaavat sormet ja väsynyt täti täällä. En esittele kaikkia yllä olevassa yhteiskuvassa näkyviä neulomuksia erikseen, mutta nostan sieltä muutamia. 

Kolmen päivän putkeni viimeinen uurastus oli nämä lapaset. Luulen, että neljäs pari putkeen olisi vienyt järjen. Tietääkö joku sen tunteen, kun neulot sormet täristen, vasemman käden etusormi kramppaa ja silmät eivät oikeastaan enää näe mitään? Näistä tuli kuitenkin ihan kivat. Nimesin ne punatulkkulapasiksi, koska värit tuovat mieleen kyseisen linnun. Ohessa myös ikkunataulu punatulkusta. 

Nämä sukat valmistuivat vähemmällä kiireellä. Kokeilin näihin uudenlaista kantapäätä, tai ainakin minulle uudenlaista. Tykästyin, en enää ikinä tee normaalia lappukantapäätä! Tai no ehkä joskus. 

Omat suosikkini ovat nämä yksinkertaiset, mutta kauniit tummanharmaat lettisukat. Näissäkin on uusi kantapäätyyli käytössä ja se onnistui nyt sirommin kuin edellisissä. 

Aina pitää olla mukana ne hassut tai oudot sukat. Tässä ne kummatkin yhdessä paketissa. Joulupukkisukat isälle! Kuvassa sukkien sisällä on omat kenkäni antamassa muotoa. En ymmärrä miten miehillä on niin iso jalka, kasvavatko kaikki miehet maata pitkin?

Tässä vielä molemmat ikkunataulut ikkunaa vasten. Näyttäisi tietysti paremmalta, jos olisi lunta. Tai edes jokin muu näkymä kuin tuo katu, jos lumi on tänne eteläiseen Suomeen liian suuri vaatimus. Näihin olisi voinut myös porata pienet rei'ät ripustusnarua varten, mutta en rohjennut. Jos saaja ei haluakaan ripustaa tätä ikkunaan vaan pitää nojallaan, ilman reikiä on sievempi. Ripustusnarun voi halutessaan kiepsuttaa kehyksen yläreunan ympäri. 

Puuh! Hauskaa Joulua!