Virkattu kolmiohuivi

Aiemmin tekemästäni Kettu-huivista jäi lankaa melko paljon yli, sillä hamstrasin kaiken varalta todella monta kerää. Yli jääneestä langasta virkkasin tämän kolmiohuivin, lankaa tosin jäi vieläkin yli. Toisaalta tämä väri on mielestäni hyvin kaunis – ei siis haittaa lainkaan,  että lankaa on edelleen jemmassa. 

Tämä on toinen virkkaamani käsityö, jonka esittelen blogissani. Lapsena olen tosin virkannut paljon enemmän kuin neulonut. Myös edellinen blogissa esitelty virkattu asia (paita) oli verkkokuvioinen. Ehkäpä siksi, että verkkoa on niin helppoa ja nopeaa tehdä, ja jälkikin on ihan kaunis. Joskus voisi opetella virkkaamaan jotain pitsimäisempää, mutta se vaatisi todennäköisesti jonkin ohjeen, joiden katsomiselle olen allerginen. Tämä huivi meni syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka ei suostunut poseeraamaan huivi kaulassaan, koska hän oli pukeutunut keväiseen ja mutaiseen mökkisäähän sopivaan haalariin, joka taas ei sopinut yhteen huivin kanssa. 

Ratsastusjousiampujan käsineet

Jos osallistuu tammikuussa – 20 asteen pakkasessa – kaksipäiväiselle jousiammuntakurssille, saattaa kaivata käsilleen lämmikettä. Mitkä tahansa käsineet eivät kuitenkaan sovi, sillä sormien tulisi tuntea villakerroksen alta jotakin. Ratsastusjousiampujan tekniikkaan sopivat käsineet olivat kuitenkin tammikuussa vasta haave. Nyt, maaliskuun lopulla, kun hansikkaiden tarve vähitellen laantuu, sain valmiiksi paitsi hienon suunnitelmani myös sen toteutuksen. 

Suunnittelemani hansikkaat lämmittävät niitä sormia, joita tarvitsee vähiten ampuessa. Valitettavasti etenkin oikeasta kädestä vain pikkurilli kuuluu näihin sormiin. Nämäkään hansikkaat eivät siis pidä sormia lämpimänä monen tunnin treenissä, mutta sormet huutavat lämmittelytaukoja huomattavasti vähemmän, kun edes osa kädestä on lämpimässä. 

Hansikkaita koristaa tietysti vastakaarijousen kuva, joka on tehty silmukoita jäljentämällä. Harmaan jänteen tosin tein tavallisilla ommelpistoilla. Vasemman käden pikkurilli pysyisi ehkä paremmin lämpimänä, jos se olisi nimettömän ja keskisormen kanssa samassa paketissa, ja jousella ampumista ajatellen se voisikin olla siellä. Kuitenkin ohjasote hevosen selässä vaatii erillään olevan pikkurillin, vaikkei selästä ammuttaessa ohjiin juuri kosketakaan. 

Pöllöpostia!

Jatkan hullaantumistani Potter-aiheisiin käsitöihin, mutta tällä kertaa vähemmän ilmiselvästi. Hedwigin koristamat pöllöpostisukat tunnistaa Potter-krääsäksi vain harjaantuneimmat potteristit (ja nyt myös blogini lukijat), eivätkä välttämättä hekään, joten sukkia voi erinomaisesti käyttää tilanteissa, joissa haluaa tuoda potteristisuuttaan (hieno taivutus sanalle potteristisuus, vrt. katolilaisuus) esille vain hieman. 

Aluksi sukista piti tulla kirjoneulesukat, joissa olisi ollut varressa pöllöt ja kirjekuorien tilalla noidankattiloita, sekä jalkaterässä salamoita ja silmälaseja. Sain jopa sellaisen sukan valmiiksi, mutta tein noidankattiloista liian kireitä ja sukka ei mahtunut kantapään yli jalkaan lainkaan. Niinpä purkasin ja samalla yksinkertaistin ideaa säästääkseni hermojani. Kirjoneuleena siis tällä kertaa vain kirjekuoret ja Hedwigin siipipilkut.