Jos osallistuu tammikuussa – 20 asteen pakkasessa – kaksipäiväiselle jousiammuntakurssille, saattaa kaivata käsilleen lämmikettä. Mitkä tahansa käsineet eivät kuitenkaan sovi, sillä sormien tulisi tuntea villakerroksen alta jotakin. Ratsastusjousiampujan tekniikkaan sopivat käsineet olivat kuitenkin tammikuussa vasta haave. Nyt, maaliskuun lopulla, kun hansikkaiden tarve vähitellen laantuu, sain valmiiksi paitsi hienon suunnitelmani myös sen toteutuksen.
Suunnittelemani hansikkaat lämmittävät niitä sormia, joita tarvitsee vähiten ampuessa. Valitettavasti etenkin oikeasta kädestä vain pikkurilli kuuluu näihin sormiin. Nämäkään hansikkaat eivät siis pidä sormia lämpimänä monen tunnin treenissä, mutta sormet huutavat lämmittelytaukoja huomattavasti vähemmän, kun edes osa kädestä on lämpimässä.
Hansikkaita koristaa tietysti vastakaarijousen kuva, joka on tehty silmukoita jäljentämällä. Harmaan jänteen tosin tein tavallisilla ommelpistoilla. Vasemman käden pikkurilli pysyisi ehkä paremmin lämpimänä, jos se olisi nimettömän ja keskisormen kanssa samassa paketissa, ja jousella ampumista ajatellen se voisikin olla siellä. Kuitenkin ohjasote hevosen selässä vaatii erillään olevan pikkurillin, vaikkei selästä ammuttaessa ohjiin juuri kosketakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti