Aloitin lahjojen teon ajoissa, muistaakseni jo helmikuussa, mutta jotenkin mystisesti olen nyt silti viimeiset kolme päivää neulonut taukoamatta parin päivässä. Siis kolmessa päivässä kolme paria sukkia tai lapasia. Voin kertoa, että hippasen on kramppaavat sormet ja väsynyt täti täällä. En esittele kaikkia yllä olevassa yhteiskuvassa näkyviä neulomuksia erikseen, mutta nostan sieltä muutamia.
Kolmen päivän putkeni viimeinen uurastus oli nämä lapaset. Luulen, että neljäs pari putkeen olisi vienyt järjen. Tietääkö joku sen tunteen, kun neulot sormet täristen, vasemman käden etusormi kramppaa ja silmät eivät oikeastaan enää näe mitään? Näistä tuli kuitenkin ihan kivat. Nimesin ne punatulkkulapasiksi, koska värit tuovat mieleen kyseisen linnun. Ohessa myös ikkunataulu punatulkusta.
Nämä sukat valmistuivat vähemmällä kiireellä. Kokeilin näihin uudenlaista kantapäätä, tai ainakin minulle uudenlaista. Tykästyin, en enää ikinä tee normaalia lappukantapäätä! Tai no ehkä joskus.
Omat suosikkini ovat nämä yksinkertaiset, mutta kauniit tummanharmaat lettisukat. Näissäkin on uusi kantapäätyyli käytössä ja se onnistui nyt sirommin kuin edellisissä.
Aina pitää olla mukana ne hassut tai oudot sukat. Tässä ne kummatkin yhdessä paketissa. Joulupukkisukat isälle! Kuvassa sukkien sisällä on omat kenkäni antamassa muotoa. En ymmärrä miten miehillä on niin iso jalka, kasvavatko kaikki miehet maata pitkin?
Tässä vielä molemmat ikkunataulut ikkunaa vasten. Näyttäisi tietysti paremmalta, jos olisi lunta. Tai edes jokin muu näkymä kuin tuo katu, jos lumi on tänne eteläiseen Suomeen liian suuri vaatimus. Näihin olisi voinut myös porata pienet rei'ät ripustusnarua varten, mutta en rohjennut. Jos saaja ei haluakaan ripustaa tätä ikkunaan vaan pitää nojallaan, ilman reikiä on sievempi. Ripustusnarun voi halutessaan kiepsuttaa kehyksen yläreunan ympäri.
Puuh! Hauskaa Joulua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti