Käy Muumilaaksoon Muumi-sukin!

6-vuotiaalle valmistui syntymäpäivälahjaksi Muumitalo-sukat. Ensimmäisen tein jo alkukesästä. Sukkien välissä kärsin inspiraatiopulasta ja tein kaikkea muuta, mutta patistin lopulta vielä toisenkin sukan valmiiksi. Ensimmäinen sukka oli mukava neuloa, ajatus toisesta tuntui tylsältä. Kuitenkin viimeksi valmistuneiden Cola-sukkien silmukoiden jäljentämisurakan jälkeen kirjoneule ei tuntunut enää yhtään ärsyttävältä, joten toinenkin sukka valmistui aloittamisen jälkeen alle viikossa. Näissä sukissa tosin on sekä kirjoneuletta että jäljennettyjä silmukoita. Pieni määrä jäljentämistä nyt vielä meni, mutta ei enää ihan hetkeen sitä! Pitkä väli sukkien teossa näkyy kantapäissä. Yritin tehdä samanlaiset, mutta en sitten millään muistanut mitä olen ensimmäisessä sukassa tarkalleen tehnyt.

Sukkien varsi on 7 veljestä -langasta. Teräosan tein jostakin hieman ohuemmasta ja pienemmillä puikoilla. Säästyin kavennuksilta ja sain silti hieman sirommat terät. 

Ovat juuri sopivan kokoiset!

Cola socks, but does not suck!

Aluksi haluan pahoitella otsikon huonoa puujalkaa. Siirtykäämme aiheessa siis muovijalkoihin ja niihin puettuihin sukkiin. Tein ystävälleni valmistujaislahjaksi Cokis-sukat. Idea tuli myöhässä ja toteutuskin myöhästyi paitsi kiireen myös inspiraatiopulan takia. Ensimmäinen sukka ja puolet tekstistä oli valmiina valmistujaisjuhlapäivänä. Niinpä annoin ystävälle vain tölkin Colaa ja sanoin sen olevan tulevan lahjan esimakua. 

Neuloin nämä pienemmillä puikoilla, kuin mitä yleensä tykkään käyttää. Puikot ovat niin vanhat, etten tiedä niiden paksuutta enkä ole saanut aikaiseksi mitata, mutta uskoisin niiden olevan joko kokoa 2 tai 2,5. Lankana oli Lankamaailman Jannea, joka on ihanan pehmoinen lanka ja sillä tulee tasaista jälkeä, mutta noille puikoille se oli vähän haastava neulottava. Tulin monesti ottaneeksi puikolle vain puolikkaan silmukan, sillä lanka rispaantui helposti. Tämä tosin ei aiheuttanut hirveän suurta päänvaivaa kunhan virheen huomasi ajoissa. Kantapään tein kaksinkertaisella langalla tehdäkseni vahvemmat, ja siinä vaiheessa langan rispaantuvuus häiritsi todella. 

Raivostuttavinta näissä sukisssa oli kuitenkin silmukoiden jäljentäminen. Coke-sukkaan jäljestä tuli tasaista, mutta homma oli hidasta enkä ole ikinä tehnyt yhtä paljon virheitä neulekuviota katsoessani. Myös neulani saattoi olla turhan paksu. Coke-sukasta tuli siisti ja tasainen, mutta kuvio tekee siitä hyvin tönkön. Coca Cola -sukan kuvio puolestaan on vähän möykkyinen, enkä tiedä tuntuuko se kengässä kovin mukavalle. Coca Cola -kuvion tekeminen sentään oli mukavampaa, sen sai jaettua pienempiin kokonaisuuksiin kuin monta suoraa riviä sisältävän Coke-tekstin. Coke-sukkaan oli tarkoitus myös mustien varpaiden takia tulla teksti "zero" mutta en saanutkaan sitä nätisti mahtumaan, eikä silmukoitakaan jäänyt sukan kylkeen tarpeeksi riittävän selkeää kuviota varten. Lahjan saajaa tämä ei haitannut, koska Coke Zero ei kuulemma mitään oikeaa Colaa edes ole! Tuskaisesta tekoprosessista huolimatta lahjan saaja vaikutti ilahtuneelta, ja sehän on tärkeintä! Kokokin oli oikea ja meneväthän nämä sisäsukkina mikäli ovat kenkään ikävät.

Potter-sukkien toinen erä

Aiemmin omaan käyttööni tehdyt Potter-sukat herättivät ystävieni keskuudessa paljon ihailua ja haaveita omista Potter-sukista. Niinpä tein sukkia uuden satsin. Kaveripiiristäni ei näemmä löytynyt yhtään Puuskupuhia, mutta olihan sitä näissäkin jo kesälomatekemistä ihan riittämiin.

Ostin Ebaysta muovijalat ihan vain villasukkien kuvaamista helpottaakseni. Huomasin saaneeni kaksi vasenta jalkaa, mutta haitanneeko tuo. Muovijaloista oli toki sekin hyöty, että tupalogot oli helppo ommella puettuun sukkaan.

Tähän Potter-sukkasatsiin tein hieman omia sukkiani pidemmän varren. Lisäksi tuttua sukkamallia tehdessä oli hyvä testailla uusia tekniikoita. Näihin sukkiin tuli onnistunein tekemäni perinteinen kantalappukantapää, oivalsin vihdoinkin jotakin olennaista kantapäänteosta. 

Rohkelikon sukkiin tein tiimalasikantapään. Tajusin vasta nyt tätä kirjoittaessani, että tiimalasikantapäähän sopii mainiosti Potter-sukkiin, etenkin kun kuvausrekvisiittanakin on tiimalasin sukuun kuuluva ajankääntäjä. 

Seuraavaksi sitten kohti uusia malleja ja haasteita! Kokeiltavien mallien ja ideoiden lista onkin melkoinen!

Tilkkumekko

Paljon ompelevalle on varmaankin tuttu ongelma, että kangastilkkuja kertyy paljon. Ne ovat joko liian kivaa kangasta tai liian isoja paloja heitettäväksi pois, joten niitä kertyy kaapit täyteen. Suoritin muuton yhteydessä kangasvarastojen siivouksen, jonka oli tarkoitus olla armoton. Epäonnistuin surkeasti. Kannoin kaiken mukanani uuteen kotiin, sillä mistään en raaskinut luopua. Sitten näin ystäväni päällä mekon, joka oli tehty useammasta palasesta ja sain idean tilkkumekkoon. Pyysin oitis kaverilta mekkoa lainaksi, eikä hän sitä minulle aivan päältään riisunut, mutta toimitti lähipäivinä. Väsäsin kaavat lainamekon pohjalta, kaivoin yhteensopivimmat tilkut esiin ja ryhdyin hommiin. 

Suosin kuvausrekvisiittaa, sillä muuten en osaa olla luonteva kuvissa. Tehtävänanto "näytä nätiltä kameralle" on hyvin vaikea. On paljon helpompaa puuhailla omiaan kameran räpsyessä. Tällä(kin) kertaa kuvausrekvisiittana toimi Tulipoika, joka on jo täysin tottunut siihen, että hoitotäti pukeutuu tallille paremmin kuin kaupunkiin.

Mekon sisältämistä kankaista on havaittavissa jopa surkuhupaisa hamstraukseni kankaiden suhteen, sillä mekko sisältää:

• Mummiltani pari vuotta sitten saamaa ruskeaa satiinia, tiedä sitten kuinka vanhaa
• Ystäväni mekkoon vuonna 2008 hankittua ruskeaa puuvillaa
• Toisen ystäväni mekkoon vuonna 2010 hankittua skottiruutuvakosamettia
• Vuonna 2010 vanhojentanssimekkoa varten ostettua mustaa kangasta, josta ei sitten tullutkaan vanhojentanssimekkoani
• Viime kesänä hankkimani mekon, jota en koskaan pitänyt
• Farkut, jotka olivat liian suuret
• Vanhuuskilpailun voittajana vanhat, lapsuudenkodissani olleet liilat verhot! (Verhokankaasta huvittavaa tekee vielä se, että se lopulta oli se kangas, joka aikoinaan päätyi vanhojentanssipukuuni. Lisäksi kyseinen kangas on toiminut minulla päiväpeittona sekä omina verhoinani asunnossani. Nyt osa kankaasta päätyi mekkoon.)

Sanoisin, että olikin jo aika hankkiutua näistä eroon. Vain verhokangasta ja melkein-vanhojentanssi-kangasta jäi vielä. Lisää vastaavia tilkkumekkoja on kuitenkin varmasti tulossa, sillä tilkkuja on edelleen varsin runsaasti. Seuraava mekko tulee sitten erilaisella väriskaalalla. Seuraavaa mekkoa voisin myös hieman muotoilla istuvammaksi, tämä mekko ei ole aivan niin istuva kuin toivoisin. 

Tilkkujen hyötykäyttö jatkui Tulipojan namipussukassa. Se on kätevä kiinnittää joko vyöhön tai nuoliviineen. Enää ei tarvitse valita taskullisia vaatteita aina ratsastamaan lähtiessä. Pussukan heräsin ompelemaan yöllä – tai no aikaisin aamulla. Heräsin 4.30 ratkaistuani nukkuessani yhden neulontaan liittyvän pulman ja aivojeni päättäessä, että ratkaisua on kokeiltava välittömästi. En alkanut neuloa, mutta lähes tunnin pyörittyäni suostuin ompelemaan. Näitä voisi tehdä enemmänkin ja tuona luovana yönä keksin myös pussukoiden jatkokehittelyyn menevän idean!

Tulipoika arvosti namipussukkaansa nöyrän suloisesti naamioiden namienhamuamisen hoitotädin halailuksi.

Tardiksella tammikuuhun!

Hauskaa talvea teille sinne kesän keskelle! Tänään on 4.1.2016 ja kerrankin voin sanoa tehneeni jotakin ajoissa! Lisäksi nörtteilen välillä muunkin kuin Potterin parissa. Tardis-lapaset ovat lahjaksi ystävälleni, joka on suuri Doctor Who:n ystävä. Sattuu vain olemaan niin, että ystäväni syntymäpäivä on kesällä ja idean lapasiin sain jo hyvin pian joulun jälkeen, enkä malttanut odottaa tekemistä kesään. Niinpä lähetän lapaset täältä talvesta sinne teille kesään! Lapaset ovat siis olleet piilossa tähän asti ja nyt vihdoin on aika palata tällä aikamatkustuskopilla tammikuuhun ja esitellä lapaset. 

Lapasissa on molemmila puolilla sama kuvio, toisella puolella toki on peukalo ja toisella ei. Kuvio oli ihanan yksinkertainen ja helppo tehdä, ja lapanenhan on pohjimmiltaan aivan Tardiksen muotoinen. Tardis-sukka ei ehkä samalla kuviolla toteutettuna näyttäisi yhtä hyvälle. 

Itse en ole ole päässyt Doctor Who:ssa pidemmälle kuin ensimmäisen Tohtorin vaihtumiseen. Kuulemma pitäisi, mutta kun mutta! Pidin sarjasta kuitenkin siihen asti, joten Tardis-turisteilu lienee ihan sopivaa. Tästä myös ne, jotka eivät tiedä mikä Tardis on, näkevät tuon lapasiin innoittaneen kopin.

Ratsastushame

Vein häikäilemättä hoitohevoseni omistajan, Katariinan, idean ratsastushameesta, joka pitää jalat lämpiminä ja näyttää hyvälle. Välttääkseni lisäplagiointia en erittele hameen mallin yksityiskohtia. 

Oma versioni hameesta ei näemmä reippaammassa vauhdissa enää peitä jalkojani. Onneksi oli housut alla! Katariinan hame ei vilauttele näin. Tilatkaa häneltä, jos tahdotte hyvän! 

Hame sopii kuitenkin loistavasti moneen muuhunkin puuhailuun kuin vain hevosen selkään. Tulenkin ehkä itse käyttämään tätä eniten talvisin jalkojen lämmikkeenä ihan kaupunkielämässä. Helmassa on heijastinnauhaa, joten tämä sopii mainiosti marraskuiseen koleaan pimeyteen. Mutta puhutaan siitä sitten myöhemmin, nyt nautitaan kesästä!

Hameessa on myös tasku! Siihen sopii mainiosti hepan herkut, kännykkä, norsu, autonavaimet.. Eikun... Norsu ei mahdu! Mutta muut mahtuvat! 

Myös kuvan takin olen tehnyt joskus, kauan sitten. Olin yllättynyt, että edelleen mahduin siihen ja vieläpä ilman korsettia, vaikka olen tehnyt sen aikoinani korsetin päälle puettavaksi hyvin kapeavyötäröiseksi takiksi. 

(Kuvat © Mira)

Melisandre goes Indiana Jones

Uuden Game of Thrones -kauden (jota tosin en ole vielä nähnyt!) kunniaksi pidin yhdistetyt synttärituparini mainitulla teemalla. Tätä varten ompelin kietaistavan Melisandre-mekon. Malli on oma sovellukseni omasta sovelluksestani. Tämä on kietaistava versio aiemmin tekemästäni Mother Gothel -mekosta. 

Kietaisumekko on nauhakiinnitteinen ja nauhat sidotaan mekon taakse. Mekko on kyllä täyspitkä, vaikka kuva väittää muuta. Hihojen kaavoituksen takia koko mekko nousee ylös käsien noustessa, tämä vaatii pientä tuotekehittelyä siis vielä! 

Vaikkei Melisandre mikään jousiampuja olekaan, niin pitihän sitä muutama taidekuva ottaa. Mekko on edestä hieman turhankin avonainen, hupsista hups. 

Tässä koko Game of Thrones -joukkiomme. Ygritte, Bronn, Night's Watch -tyyppi, Margaery, Catelyn ja Melisandre. 

Kuva © Katariina Albrecht, Iberico

Seuraavana päivänä jatkoin eeppistelyä mekossani ja Melisandre harrasti Indiana Jones -aktiviteetteja. Kietaistavan mekon halkio osoittautui käteväksi hevosen selässä, mutta sen sijaan tuli todettua, että mekko ei ole kaikkein sopivin jousiammuntaan. On nimittäin vasen käsi melkoisilla mustelmilla. Jousi löi ranteelle, kun varoin hihojani, vaikka normaalisti en ole saanut jouseltani osumaa. 

Kuva © Katariina Albrecht, Iberico

Sen sijaan piiskan heilutteluun mekko sopi oikein mainiosti. Tätä en tosin tule kokeilemaan hevosen selästä, en!